Avoin kirje Lohjan päättäjille

Lisännyt syys 12, 2014 Nuorten kulttuuripaja, Sosped säätiö
Avoin kirje Lohjan päättäjille

Hei,

Käännyn nyt puoleenne hyvinvointiasioissa nyt kun Lohjan Kulttuuripajan toiminta on vaakalaudalla. Olethan edelleen mukana päättämässä Lohjan asioista. Olen hyvin huolissani.

Vuonna 2001, yläasteen ja lukion välisenä kesänä, minun maailmani mureni. Masennuin vakavasti. Syitä siihen oli monia, mutta lopputulos yksi: tipuin kärryiltä. Kävin vielä pari vuotta lukiota, mutta voimani eivät enää kouluun riittäneet ja 2003 jouduin Paloniemen sairaalaan enkä ole pystynyt sen koommin osallistumaan yhteiskuntaan toivomallani tavalla.

Olen ollut Paloniemen sairaalan hoidossa vuosien varrella yhteensä 14 kertaa. Syön psyykelääkkeitä pysyäkseni hengissä. Asuin mielenterveyskuntoutujien kuntoutuskodissa vuodesta 2004 vuoteen 2007. Olen saanut vuodesta 2002 asti keskusteluapua tai terapiaa viikoittain. Olen myös klubitalon jäsenenä. Niistä kaikista on ollut apua ja olen onnistunut kuntoutumaan, siitä kuolemaa ainoana vaihtoehtona pitävästä teinistä, 29-vuotiaaksi tyytyväiseksi kahden pienen lapsen äidiksi. Kuitenkin ainoa asia, joka on auttanut minua nousemaan yhteiskuntaan takaisin ihan uudella tavalla, on ollut Lohjan Kulttuuripaja.

Lohjan Kulttuuripaja aloitti toimintansa viime vuoden alussa. Olen kulttuuripajalla ensimmäisen kerran vuosiin kokenut olevani hyväksytty ja toimintakykyinen ihminen, jolla on todellinen mahdollisuus nousta takaisin jaloilleni aivan itse. Kulttuuripajalla olen onnistunut keräämään itseluottamusta. Olen nähnyt itseni uudessa valossa: Vahvana ja mahdollisuuksia täynnä olevana nuorena aikuisena. Olen saanut kokea itseni tärkeäksi. Olen saanut kokea, että tällaista lähes veteraaniluokan mielenterveyspotilastakin voidaan kohdella aikuisena ja älyllisenä, lahjakkaana ja mahdollisuuksia täynnä olevana yksilönä, jonka ajatukset otetaan huomioon ja jota kunnioitetaan yksilönä heikkouksista ja vahvuuksista huolimatta.

Sairaala auttoi, kun en kestänyt ahdistunutta oloani enää lainkaan. Lääkkeet olivat tukenani, jotta sain puhekykyni takaisin ja saatoin hyödyntää psykoterapiaa. Kuntoutuskodissa sain avun arkiasioiden pyörittämiseen ja turvallisen ympäristön kasvaa aikuiseksi. Klubitalo ei tuntunut hyvältä paikalta minusta, vaikka tiedän sen toimineen monelle vanhemmalle ihmiselle tärkeänä tukikohtana. Istuessani siellä lukemattomat kerrat vaivautuneessa tunnelmassa juomassa kahvia, tunsin itseni holhotuksi ja surkeaksi, koska luulin ettei minusta enää muuksi olisikaan.

Kun kulttuuripajan ovet aukenivat minulle ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevalle aviomiehelleni, on meidän maailmamme liioittelematta mullistunut. Meille avautui paikka, johon mennä joka päivä. Ainoa paikka, johon mennä päivisin, kun voimat eivät vielä riitä opintoihin tai töihin.
Ainoa paikka, johon mennä, kun ei tarvitse enää holhousta eikä hoitoa. Ainoa paikka, jossa saan kokea olevani tärkeä yhteiskunnan jäsen, jolla on annettavaa ja jolla on uusi mahdollisuus täysipainoiseen elämään.

Olen kulttuuripajalla tutustunut kaltaisiini nuoriin aikuisiin, jotka ovat kärsineet kauankin mielenterveysongelmista, mutta jotka ovat kulttuuripajalla löytäneet itsestään uutta puhtia ja toimintakykynsä. Moni on jo nyt, Lohjan Kulttuuripajan toiminnan lyhyen historian aikana, ehtinyt hakemaan täältä uutta pontta elämäänsä ja jatkamaan opintoihin joihin ei uskonut enää pystyvänsä. Täällä on aivan erilainen tunnelmakin kuin missään muussa mielenterveyskuntoutujille tarkoitetussa paikoissa, sillä täällä meidät otetaan aikuisina ja täällä meidät nähdään vahvuuksiemme eikä heikkouksiemme kautta.

Minä olen löytänyt vahvuuteni taiteessa. Maalaan tauluja ja teen lauluja. Kulttuuripajan ansiosta olen saanut taulujani näytille ja laulujani on levytetty ja esitetty ympäri Lohjaa. Voitko kuvitella kuinka upealta minusta tuntuu kaikkien näiden vuosien jälkeen, kun minut otetaan kulttuuripajalla vastaan oikeana toimintakykyisenä ihmisenä.

Kouluttauduin kulttuuripajalla vertaisohjaajaksi. Kaikki saamani elämänkokemus on kulttuuripajalla nähty viisautena ja voimana, eikä häpeällisenä heikkoutena. Täällä ei edes kahvipöydässä puhuta omasta toivottomuudesta vaan ollaan innostuneita tästä mahdollisuudesta tehdä mielekkäitä asioita ja kiitollisia siitä, että meidät on otettu takaisin yhteiskunnan jäseneksi. Me saamme itse omista vahvuuksistamme lähtien suunnitella toimintaa ja toteuttaa itseämme auttaen samalla muita samanlaisista vaikeuksista kärsineitä. En ole eläessäni kokenut yhtä iloista ja innostavaa ilmapiiriä kuin täällä.

Nyt olen hyvin huolissani, sillä meidän pitäisi nyt lyhyessä ajassa vakuuttaa lohjalaiset päättäjät siitä, kuinka tärkeä Lohjan Kulttuuripaja on ja kuinka tärkeä kulttuuripajan rahoitusta on jatkaa. Meidän on saatava jatkaa tätä upeaa toimintaa. En tiedä edes, mihin päivisin menen, jos kulttuuripajaa ei enää ole. Teen mitä vain pelastaakseni kulttuuripajan, sillä se on todella meidän arkemme pelastus.

Pystyisitkö auttamaan minua ja kulttuuripajaamme?

Terveisin Annastiina Kotilainen

P.S. Allekirjoittakaa adressi Lohjan Kulttuuripajan puolesta osoitteessa: http://www.adressit.com/lohjan_kulttuuripaja_pelastaa_henkia


v2