Elämäni Sinfonia

Lisännyt heinä 19, 2013 Nuorten kulttuuripaja

Lohjan Kulttuuripajan luovan kirjoittamisen -ryhmän tekstejä.

Rohtuneet huulet laskevat pahanhajuista ilmaa lävitseni, mutta jazzahtava sointini luo pieniä hymyn alkuja juoksuhaudassa. Miehuuteen revityt pojat alkavat rentoutua, muutama viheltelee mukana.

Vihellys alkaa myös taivaalta. Tykistökeskityksen rummutus sotkee rytmini ja muutamat housut. Kohta hunni tulee jalan kimppuumme. Toivottavasti panssarivaununsa ovat jääneet jumiin. Tykit hiljenevät ja minä roikun kapteenin kiikarien alla.

Sieltä ne jo tulevat, kaasunaamareissaan, savuverhon takaa. Kapteeni antaa oman maskinsa nuorelle korpraalille ja käskee avata tulen. Taas minuun puhalletaan. Sävel on pirteä, liian iloinen tilanteeseen nähden, mutten pistä hanttiin.

Muutama saku vilkaisee toisiaan ihmetellen, ennenkuin konekiväärin laulu leikkaa heidät silpuksi. Kersantti lyö tahtia pumppuhaulikolla kunnes se tyhjenee. Hän kiinnittää pistimensä ja juoksee kaasupilven sisään. Huudot hukkuvat laukauksiin, juoksuhauta on kohta menetetty.

Soittoni muuttuu mollivoittoiseksi kun kaasu saavuttaa kapteenin. Oikea käsi irroittaa otteensa minusta mutta vasen puristaa kovemmin. Kapteeni ampuu pistoolillaan rytmiä mukaillen. Tempo kasvaa ja pian lävitseni lentää verta.

Kaasu on kapteenin keuhkoissa ja verinen yskä katkoo musiikkini sotkuksi. Schmeisserin sarja puhkoo kapteenin kypärän. Putoan mutaan ja kapteeni päälleni. Kaikki pimenee ja hiljenee. Soinko enää koskaan?

Jonttu, 2013


v2