Haikein mutta onnellisin mielin eteenpäin

Lisännyt touko 29, 2013 Sosped säätiö

118 opettavaista, toisistaan poikkeavaa ja ennen kaikkea iloisin mielin vietettyä työharjoittelupäivää takana Sosped säätiöllä.

Vaikka aluksi uudet työtehtävät ja työskentely tuntemattomassa työympäristössä jännittivätkin, oli aika astua sille kuuluisalle epämukavuusalueelle ja oppia uutta. Sitä kävelee koulun cafeteriasta yllättävänkin huterin askelin ”työelämään”. Ole nyt sitten se raikas tuulahdus koulunpenkiltä, päivitetty teoriatieto kourissasi. Ei paineita.

Ihminen voi kuitenkin kasvaa yllättävän paljon viidessä kuukaudessa, jos sitä vain antautuu haasteiden vietäväksi. Oli paljon asioita, joista en ollut puoli vuotta sitten kuullutkaan. Ehdotukset jotka vielä silloin olisin torjunut, johtivat kaikkein antoisimpiin kokemuksiin. Näistä mainittakoon heti ensimmäiseksi Moniäänirock musafestari 2013. Musiikkifestivaalin vetovastuun ottaminen aiheutti ensin huonosti nukuttaja öitä, mutta lopulta näytti minulle jotain täysin korvaamatonta.

Aidoin onni syntyy muiden ihmisten ilahduttamisella ja onnelliseksi tekemisellä. En varmasti ole ainoa joka ajattelee näin. Moniäänirockissa yhdessä luotu hyvä fiilis oli todellakin käsin kosketeltavissa. Se kun lavalta sateli hien ja paperilennokkien lisäksi myös onnenkyyneleitä, liikutti ja antoi merkitystä työtunneilleni. Sain arvokasta palautetta tapahtumasta niin esiintyjiltä kuin järjestäjiltäkin, kiitos vielä siitä! Lämmittävien kuvailujen ”ennakkoluuloton, ravitseva, innostava, yhteisöllinen…” lisäksi seuraavia vuosia varten saatiin myös oivia parannusehdotuksia. Ehkä eniten minua kuitenkin ilahdutti, että kaikki 33 kyselyyn vastanneista haluavat osallistua myös ensi vuoden tapahtumaan.

Tapahtuman kautta pääsin työskentelemään mahtavien ihmisten kanssa, joita toivon vielä näkeväni jatkossa. Oli upeaa nähdä miten antaumuksella ihmiset työskentelivät yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, vieläpä hymyssä suin. Arvokkaimpia muistoja työharjoittelun ajalta ovat myös vierailut Lohjan Kulttuuripajalla ja yhteiset hetket vertaisohjaajien kanssa. Teillä on aivan ihana porukka sekä puitteet kasassa ja tulette vielä piristämään monen ihmisen elämää! Pots Lojolta ja koko Kulttuuripajan porukalta ehkä parhaiten mieleen on kuitenkin jäänyt erilaisuuden arvostaminen. Kiitos siitä.

On hassua ajatella, että vielä 5 kuukautta sitten vieraalta tuntuva työpiste onkin nyt se tuttu ja turvallinen kotipesä, josta ei haluaisi luopua. Tämän ääressä on väännetty ikuisilta tuntuvia yhteystietolistoja, vastaanotettu yli tuhat sähköpostia ja suunniteltu milloin mitäkin lippulappusia tai nettisivuja. Jos voisin jotakin tehdä toisin, upottaisin orkideani pari kertaa useammin ja jutustelisin sille enemmän. Hengissä olemme kuitenkin molemmat: toinen kasvattaa terhakasti uutta lehteä ja toinen rohkeutta uusia haasteita varten.

Menneitä on ihana muistella, mutta niissä ei saa jäädä roikkumaan. Se on välillä haastavaa ihmiselle, joka kiintyy helposti uusiin tuttaviin ja paikkoihin. Kaikki kun ei valitettavasti mahdu taskuihin, testattu on. Matka kuitenkin jatkuu ja uusia risteyksiä tulee vastaan uusien matkakavereiden kera. Kiitos Sosped tästä yhteisestä taipaleesta ja kaikesta sen varrella opitusta! Jos jollekin saa vielä antaa erityiskiitoksen, se on Pirita. Sinä koulit minusta lempeän rajuin tiikeriemon ottein ainakin ikuisen Ritual Smoker fanin, mutta todennäköisesti myös omilla jaloillaan seisovan viestintäalan noviisin.

Toivon teille onnellisia ja opettavaisia päiviä sekä ennen kaikkea uskallusta tarttua tuntemattomaan!

Tai kuten Thomas Jefferson asian kiteyttää: ”Jos haluat jotain mitä sinulla ei ikinä ole ollut, sinun täytyy olla valmis tekemään jotain mitä et ole ikinä tehnyt.”


v2