Kasvu työnohjaajaksi

Lisännyt marras 24, 2013 TYKE

Työnohjaajuus ennen tietoa
Oma kokemukseni työnohjauksesta oli hyvin myönteinen. Työnohjaaja tuntui avaavan portteja sellaisiin ajatusmaailmoihin, joihin en aiemmin ollut edennyt. Hän tuntui olevan myös minun ja meidän puolella ja se tuntui hyvältä. Työnohjaaja ymmärsi, miksi juuri tämä työ on niin merkityksellistä ja tehtävä parhaalla mahdollisella tavalla. Sain siitä innostusta ja rohkeutta työntekoon.

Elettäväksi tuli myös hämmennys, kun työnohjaaja ei kyennytkään auttamaan. Henkinen kärsimys ei vähentynyt, mutta ajan myötä silti jotain lähti liikkeelle itsetuntemuksen tontilla.

Työnohjaajat vaikuttivat jotenkin olevan rauhassa itsensä ja ympäristönsä kanssa tässä ja nyt. Mietin uteliaani, miksi?

Tieto lisää – ja sitoo – tuskaa
Opiskellessani mietin onko sosiaalipedagogista työnohjausta olemassa? Tai siis mitä työnohjaus oikeastaan on? Mitä kaikkea se voi olla? Miksi meidän intoa tarttua kirjoihin ja alkaa ohjata jarrutellaan kouluttajien taholta? Miksi kouluttajat eivät kouluta kuten tapana on vaan vaativat meitä kaivelemaan omia muistojamme ja tunteitamme?
Mikä minä olen ohjaamaan toisten työntekoa? Miten ohjata johtamatta? Vai onko sittenkin suostuttava johtamaan? Mitä työnohjaajan johtajuus on tekoina? Mitä dynamiikka on?

Halusin ymmärtää laajoja kuvioita: mitä maailmassa tapahtuu? Mitä työelämässä tapahtuu? Onko työn teko ja työn käsitteen ymmärtäminen muuttumassa? Miten? Pystynkö ymmärtämään sivustakatsojana, yrittäjänä, joka ei enää kohtaa päivittäin vuorovaikutuksen ja perustehtävässä pysymymisen haasteita työyhteisössään? Eri sukupolvet työelämässä – minä kuulun vanhoihin – mitä se merkitsee?

Päätin vapauttaa itseni olemaan ja oppimaan tässä ja nyt. Se lohdutti. Ymmärrykseni oppimisen ilmiöstä alkoi jälleen kerran laajentua ja syventyä. Se ilahdutti. Minua helpotti se, että en enää päässyt karkuun Kaikki käy ja voitte (te= asiakkaani) pyytää ja saada mitä vain haluatte -ajattelun mahdottomuudesta. Minun oli suostuttava näkemään rajat ja rajallisuus. Sain käyttöön sanoja ja käsitteitä ja pystyin aloittamaan työnohjauksen oppimiseen liittyvän papukaija-puheen. Se rauhoitti. Opin tutkimaan ohjaustilanteita työyhteisökartan avulla. Se selkeytti. Kohtasin omat auktoriteetit ja autoritäärisyyden kokemukset ja niihin liittyvät vaikeat tunteet. Se aikuisti minua.

Vähän jo oppinut työnohjaaja
Ammatillisen identiteetin kasvu omaa tämän hetkistä konkreettista työntekoa tutkimalla on minulle olennaista. Haluan olla myönteinen auktoriteetti ja mahdollistaa kontaktin syvällä oleviin kokemuksiin arvokkuuden tunteesta. Kasvu työnohjaajaksi on haastanut myös kasvua opettajana, kouluttajana ja kollegana.

Oma eetos alkaa syntyä
Toiminta edeltää tietoa. Työ on keskeinen tekemisen alue elämässä. Jos työ on tarpeellista ja sen saa tehdä hyvin, elämä maistuu. Jatkuva käytännön tekeminen ja oman työn tutkiminen on edellytys työnohjaajana kehittymiselle. Työnohjaus on ”tässä ja nyt”-työtä. Siksi se vaatii kykyä toimia yllättävissäkin tilanteissa, mikä taito kehittyy vasta runsaan kokemuksen myötä. Oman kokemuksen rajallisuus on tunnistettava. Aloittelijan on kohdattava se, että on aloittelija. Vuorovaikutus ja vastavuoroisuus on vaikuttavuuden edellytys. Työnohjaajan ammatti on palveluammatti. Rauhassa ja riittävän hitaasti tekemisen oikeus on työntekijän perusoikeus, jonka toteuttamisen mahdollisuutta haluan työnohjaajana edistää. Työnohjaus on nykypäivänä myös yhdessä toimimisen ja tunteiden kohtaamisen opettelua. Ihminen halajaa kauneutta, hyvyyttä ja totuudellisuutta – myös työelämässä.

Polulla edessäpäin siintäviä kysymyksiä
Yrittäjä-työnohjaaja on palkanetsijä ei –saaja. Takanani on lähes 40-vuotinen palkkasaajuuskokemus. Mitä tämä merkitsee identiteetille? Oma työyhteisö ei ole päivittäin läsnä kuten aina ennen. Mitä tämä merkitsee? Onko työnohjaaminen kuin autolla ajamisen taito? Ensin päästelee nuoruuden varmuudella, sitten köröttää aikuisuuden tuomalla epävarmuudella ennen kuin kokee aika ajoin silkkaa kauhua siitä, minkälaisten voimien kanssa on tekemisissä?

Ulla Kyrönsepän 70-vuotisjuhlaseminaari 4.9.2013

Mirja Heikkilä, Työnohjaaja, Yhteisökoordinaattori, Sosped yhteisö


v2