Kulttuuripajojen vertsikkaleiri 14-17.7.2014

Lisännyt heinä 21, 2014 Nuorten kulttuuripaja
Kulttuuripajojen vertsikkaleiri 14-17.7.2014

Aluksi oli suo, kuokka ja Jussi, Martti Luther sekä muovipussi. Lähti leirin suunnittelukin samalla tavalla käyntiin kuin laulussa tai kirjassa konsanaan – tai ainakin melkein samalla viisiin. Ensin suunnittelimme toki leiriä, minkälaista ohjemaa siellä voisi olla. Pitkin kevättä toiset vertaisohjaajat suunnittelivat leiriä Lohjan Kulttuuripajan ja Kajaanin Kulttuuripaja Marilynin kanssa yhteistyössä. Oman kokemuksen mukaan tuo leiri oli hyvä idea myös toteutuksineen kaikkineen. Hauskaa oli myös se, että koiratkin saivat olla mukana. Koiratkin taisivat nauttia leiristä, joskin matka junalla Helsingistä Kajaaniin ja sieltä Rautavaaralle auton kanssa oli pitkä matka.

Maanantai meni oikeastaan siinä, että herättiin varhain aamulla, jotta ehdittiin Helsinkiin päin menevään bussiin. Bussimatka taittui mukavan rattoisasti Lohjalta Helsinkiin. Juttua riitti vähän, vaikkakin oltiin hiukan aamu-unisia ja pöpperöisiä. Sitten seuraava vaihe oli se, että köröteltiin junalla melkein puoli Suomea, että päästiin Kajaanin seuduille katsomaan kappaletta kauneinta Suomea. Leirintäalueemme oli Rautavaarassa, jonne oli Kajaanista matkaa sellaisen sata kilometriä. Autolla tehtiin välipysähdys Maksimakasiineilla, joka oli oikeastaan vähän saman kaltainen kuin Lohjalla Latvala, paitsi että Maksimakasiineillä myytiin myös ruokatarvikkeita. Sieltä ostimme jokaiselle paidan, jotta saimme painaa erilaisia kuvia paitoihimme leirin aikana. Jotakin limpparia ja vettäkin ostettiin, jotta automatkalla ei olisi tullut kauhea jano.

Levyt

Junalla kesti matkustaa sellaisen kuudesta seitsemään tuntia. Meille varattiin liput lemmikkivaunusta koirien vuoksi. Minusta se oli mukavaa kun samalla matkalla saimme jutella erilaisista asioista toisten ihmisten kanssa, joilla oli myös lemmikkieläin mukanaan. Jokunen kissakin oli samassa vaunussa. Liinukoiralle oli parasta ehkä se, ettei Liinulle sanottu ääneen, että on kissojakin. Olisi ehkä saattanut Liinu-koira saada kissasta raapaman tai jonkun muun jäljen, jos meni liian lähelle kissaa. Kuitenkaan mitään kommerverkkejä ei käynyt lemmikkieläinvaunussa. Jonkun matkaa Kylttyyrikyttyräkin oli unessa, jotta matka taittuisi nopeammin Kajaaniin mennessä.

Meitä lohjalaisia oli neljä ja kajaanilaisista oli ohjaajat sekä pari nuorta leirillä. Rempseät kajaanilaiset olivat meitä vastassa Kajaanin rautatieasemalla. Kun olimme perillä Rautavaarassa, niin loppu maanantai meni sitten oleillessa, lepäillessä ja jutellessa Kajaanin ohjaajien ja parin nuoren kanssa. Alunperin meitä piti olla isompikin porukka siellä leireilemässä, mutta joillekin ajankohta ei ilmeisesti sopinut. Omalla kohdallani voisin sanoa näin, että olisin voinut jakaa erilaisia asioita Kajaanin vertsikoiden kanssa enemmältikin.

Tiistaina teimme erilaisia koruja luusta sekä kivestä. Niistä tuli hienoja kaikin puolin. Meidän taiteellinen maestro, eli Virpi teki mahtavia juttuja niissä pajoissa, joissa olimme askartelemassa koruja tai painamassa paitoihin kuvia. Itse tein luusta parit korut itselleni muistoksi ja sitä varten, että voi vaikka juhliin sellaisen laittaa kaulalleen. Tiistaina olisi ollut melontaretki, mutta sinne ei ihan tämän tekstin kirjoittaja jaksanut lähteä.

Levyt

Keskiviikolla jatkettiin korujen tekemistä, jos joillakin jäi kesken niiden tekemiset. Keskiviikolla myös painoimme paitoihin kuvia. Itse painoin pari joutsenta, auringon ja pari pientä tulppaanin kuvaa t-paitaan. Sitten iltapäivästä kävimme Pumpulikirkolla. Siellä metsässä oli osittain aika haasteellista maastoa, mutta mielenkiintoista kävellä ja katsella maisemia. Pumpulikirkko oli muinainen jääkauden historiasta jäänyt jäänne. Ihminen on saattanut siellä pitää erilaisia riittejä joskus tuhansia vuosia sitten. Koirat olivat mukana tietenkin reissun päällä kun sinne Pumpulikirkolle mentiin. Autolla ensin joku seitsemisen kilometriä ja sitten kävellen metsämaisemaa pitkin noin puolitoista kilometriä. Matka tuntui tietenkin hiukan pitkälle niin lämpöisessä säässä. Onneksi ei satanut vettä silloin reissun aikana.

Levyt

Illalla olikin sitten saunan vuoro, jolloin sai käydä pulahtamassa linnunmaidossa ennen saunaan menoa. Sen pienen lammen nimi on Yläkeyritty tai jokin sen kaltainen. Siellä oli hiukan mutaista vettä. Meillä oli hyvät jutut, että sai nauraa itsensä kippuraan illan aikana. Saunan jälkeen paistoimme maggaraa siinä leirimökin takassa. Jokunen koira yritti mennä varastamaan kuumia hiiliä, mutta onneksi koirat tajusivat, ettei sinne kuumaan takkatuleen kannattanut mennä kärväyttämään karvojaan. Koko seikkailullisen päivän jälkeen maittoi yöunetkin todella hyvin.

Torstaina olikin sitten sellainen päivä, että lähdimme varhain liikenteeseen, että näimme muun muassa Vuokatin hienot ja hulppeat maisemat, joista tuli jokunen kuvatuskin räpsäistyä puhelimensa kameralla. Sitten kävimme Kajaanin Kulttuuripaja Marilynissä tutustumassa. Sieltä saatiin ammennettua erilaisia näkökantoja vertaisohjaajuuteen. Samalla joimme kahvia, söimme jotakin särvintä ja katsoimme erään hauskan nukketeatteripätkän, joka ei ehkä heikkohermoiselle sopinut. Sitten meidät vietiin Kajaanin rautatieasemalle odottelemaan junaa ja matka kotiinpäin saattoi alkaa. Olisin voinut viettää pidemmästikin aikaa kajaanilaisten kanssa.

Levyt

Yksi ylitse muiden oli Lohjan Kulttuuripajan maskotti herra Lokumma. Hän keksi ihan omia tempauksia ja niistä tempauksista otettiin jokunen kuvasarjakin – oli se paikka mikä hyvänsä, jossa olimme. Jopa herra Lokumma loikkasi pää edellä tyhjään kahvikuppiin. Se nauratti. Meinasimme ottaa herra Lokummasta myös erilaisia häröilykuvia, mutta sisäinen sensuuri sanoi jotakin aivan muuta.

Leirin aikana pääsimme tutustumaan piuviaisiin, ampimaihailaisiin ja muihin öttiäisiin, joita tuli inisemään ja parveilemaan lähettyville. Koirat napsivat niitä välipalaksi itselleen niin metsäretkellä kuin leirintäalueellakin.

Tämä leiri oli minulle, eli Kylttyyrikyttyrälle paras, sillä leiri oli päihteetön eikä tarvinnut huolehtia humalaisten ihmisten voinnista sun muuta älyttömyyksiin meneviä hommia. Nauraa saimme paljon ja pitää muutenkin hauskaa ilman viinaa. Jutut olivat sitä luokkaa, että jossakin Big Brother -nimisessä ohjelmassa olisi joutunut tekemään aikamoista sensuuria. Joka päivä kului kahvia reilusti. Sen vuoksi ehkä meillä jutut olivat niin lennokkaat. Toivottavasti pääsemme vastaavalle leirille ensi vuonnakin. Nautin hiljaiselosta ja luonnonhelman tarjoamista rauhallisista puitteista. Kylttyyrikyttyrä kiittää ja kumartaa näinkin upeasta mahdollisuudesta tutustua erilaisiin ihmisiin ja asioihin!

Teksti: Kylttyyrikyttyrä


v2