Millaista on ohjata vertaisryhmää?

Lisännyt joulu 11, 2012 Pelirajat’on

Yhteystiedot

Pelirajat’on –ryhmänohjaaja kertoi kokemuksiaan ensimmäisen ryhmänsä taipaleesta. Hänen mielestään hienointa on ollut ihmiset, joihin hän on koulutuksessa ja ryhmässä tutustunut. Se lämmittää myös mieltä että ryhmä arvostaa ohjaajan vapaaehtoista työtä.

Mitä mieltä olet vertaisryhmistä?
”Olen ollut aiemmin itse jäsenenä pienryhmässä, jota ohjasivat ammattilaiset. Tärkeintä on että pelaamisesta pystyy puhumaan koska se keventää oloa. Se että ryhmässä on samoja asioita kokeneita ihmisiä, helpottaa puhumista. Myös kannustava palaute auttaa.”

Mitä odotuksia sinulla oli vertaisryhmän ohjaamisesta?
”Se oli minulle täysin vierasta ja mietin pitkään ohjaajaksi ryhtymistä. En ollut varma onko minusta siihen, mutta halusin käyttää mahdollisuuden hyväksi. Tiesin että ainakin minulla on tietoa peliongelmasta ja hankkeen työntekijät sanoivat että muuta ei tarvita. Olin ilmoittautuessani ollut pari kuukautta pelaamatta ja ajattelin että ryhmä tukee yhtälailla minunkin pelaamattomuuttani. Niin se onkin. Olen ollut nyt pelaamatta puoli vuotta ja elävä esimerkki siitä että pelaamisen voi lopettaa. Jos nyt pelaisin pettäisin ryhmän luottamuksen.”

Millainen ryhmänohjaajan peruskoulutus mielestäsi oli?
”Tietoa oli paljon. Koulutuksessa oli mukana erilaisia ihmisiä ja se lisäsi näkökulmia. Minulla oli lupa olla tietämätön ja se helpotti paikalle tuloa. Koulutuksessa saatu ohjaajakansio on todella hyvä. Olen käyttänyt siitä löytyviä harjoituksia ryhmässä. Pelirajat’on –hankkeelta olen saanut kaiken avun mitä olen tarvinnut. Hankkeen järjestämät työnohjaukset ovat mahdollistaneet ryhmää koskevien ajatusten purkamisen ja antaneet tukea ohjaamiseen.”

Miltä ryhmän käynnistäminen tuntui?
”Oli hyvää että ryhmä alkoi pian koulutuksen jälkeen, koska koulutuksessa käsiteltyjä asioita ei ehtinyt unohtaa. Kasasin itselleni paineita ennen ensimmäistä ryhmäkertaa. Pelkäsin että antaisin ensimmäistä kertaa apua hakevalle huonon kokemuksen ja ettei hän hakisi enää apua, mutta ryhmänohjaaja ei voi ottaa vastuuta siitä mitä kukin ryhmästä ajattelee. Ensimmäinen kerta meni paremmin kuin odotin. Tutustuimme toisiimme vapaamuotoisesti. Aluksi keskustelu oli vaikeaa, koska viidelle vieraalle puhuminen omista kipeistä asioista ei ole helppoa, mutta nyt se tuntuu hyvältä. Ryhmäläiset ovat kertoneet että ovat saaneet apua ja se on alkutakeltelun arvoista.”

Onko ammattilaisen tai vertaisen ohjaamalla ryhmällä eroja?
”En tiedä onko sillä suurta merkitystä onko kuuntelijana vertainen, terapeutti tai läheinen. Tärkeintä on että voi puhua. Vertaisryhmissä hyvää on se että ohjaaja on myös ryhmän jäsen. Hän ei tiedä vastauksia ammattinsa puolesta ja se jakaa vastuuta kaikille. Haastan itse ryhmäläisiä miettimään ratkaisuja. Alussa he ihmettelivät miksi vedän ryhmää vapaaehtoisesti, ilman palkkaa. Kerroin heille miten tärkeää minulle on että on vertaisia joille voi puhua. Ryhmä arvostaa tekemääni työtä ja se tuntuu hyvälle.”

Onko jokin asia yllättänyt sinut?
”On. Aluksi kaikki olivat sitä mieltä että pelaaminen pitää lopettaa kokonaan, mutta ryhmäläisillä on ollut kuitenkin halu jättää mielestään haitattomille pelimuodoille mahdollisuuksia, kuten lotolle. Itse haluan että ryhmäläiset asettavat itse tavoitteensa, koska ulkopuolelta annetut tavoitteet eivät toimi.”

Mikä on ollut haastavinta?
”Keskustelun ylläpito. Minulla ei ole siitä kokemusta ja se on siksi vaikeaa. Varsinkin alussa tuli kiusallisia hiljaisuuksia, mutta mitä pidemmälle ryhmä on edennyt, sen helpommaksi keskustelu on muotoutunut. Viime kerralla juttua oli jo paljon. Puhumme ryhmässä välillä myös muusta kuin ongelmista ja pelaamisesta. Ryhmänohjaajan suurin vastuu on jaotella miten paljon aikaa käytetään asian puimiseen ja miten paljon sitä käytetään muuhun.”

Miten pelaamisen saa loppumaan?
”Tätä on kysytty monesti, mutta siihen ei ole olemassa yleispätevää vastausta, koska ihmisillä on eri syitä pelata. Tärkeintä onkin löytää syy siihen miksi pelaa. Pelaaminen on monelle iso osa elämää että kun sen lopettaa, se jättää aukon. Jos tilalle ei kehitä mitään, riskinä on että palaa takaisin tuttuun pelimaailmaan. Uusia harrastuksia kannattaa kokeilla tai lämmitellä vanhoja. Tunteesta, jonka pelaamisesta saa, joutuu luopumaan. Sitä on vaikea saada muualta ja se on hinta jonka maksaa pelaamattomuudesta. Loppujen lopuksi tunnetta ei edes kaipaa ja oman pelaamisen näkee ajan kanssa objektiivisemmin.”

Mikä on sinun tapasi selvitä?
”Rahapeleissä olen asettanut itselleni täyskiellon, ettei tarvitse miettiä mitä saa pelata ja mitä ei. Jos pelaan esimerkiksi lottoa, lipsun helposti myös muihin peleihin. Itsekurini ei riitä.”

Mikä on positiivisin asia Pelirajat’on –ryhmän ohjaamisessa?
”Hienot ihmiset. Heihin ei olisi ollut mahdollisuutta tutustua muuta kautta. Olen saanut heiltä kokemuksia ja näkökulmia ja sitä kautta ammentanut itselleni voimaa olla pelaamatta.”

Teksti: Pirita Tiusanen
Pelirajat’on -hankkeen tiedottaja

 


v2