Minun polkuni, Mervi

Lisännyt syys 17, 2014 Nuorten kulttuuripaja, Sosped säätiö
Minun polkuni, Mervi

Olen 33-vuotias asperger-henkilö, joka on kärsinyt pitkällistä koulukiusaamista aina ala-asteelta ammattikorkeakouluasteille saakka. Niinpä sairastuin psyykkisesti; psykoottinen masennus dissosiatiivisilla piirteillä. Tämän vuoksi minulla on ollut alentunut toimintakyky ja useita sairaalajaksoja Paloniemen ja Tammiharjun sairaaloissa vuosina 2008 – 2013. Näiden tekijöiden yhteissummana olen ollut yli neljä vuotta sairaseläkkeellä.

Olen kuitenkin aloittanut opintoni vuonna 2011 syksyllä Lohjan aikuislukiossa ja keväällä 2015 alkaakin sitten ylioppilaskirjoitukset, jotka hajautan kolmeen osaan. Mukana olen myös ollut erilaisessa järjestötoiminnassa asperger-asioiden myötä, kuten Autismi- ja Aspergerliiton liittohallituksessa sekä paikallisyhdistysten hallitusten jäsenenä. Niinpä jonkin verran tunnen järjestöpuoltakin, sillä olen niissä kuvioissa mukana vuodesta 2009. Kirjoitan verkkolehti Puoltajaan nimimerkillä MeriHevonen ja Sosped säätiön blogiin nimimerkillä Kylttyyrikyttyrä.

Olen itse ottanut käyttöön erityisen kalendaarisen ajanlaskun, joka kulkee muotoa: Aika ennen Lohjan Kulttuuripajaa ja aika Lohjan Kulttuuripajan perustamisen jälkeen. Tämä on vähän sama asia kuin normaalissa kalenterissa on aika ennen ajanlaskumme alkua ja aika ajanlaskumme jälkeen. Lohjan Kulttuuripajalla saan olla kokonainen ihminen ja hyväksytty olemaan oma itseni, sellaisena kuin olen. Myöskin olen huomannut sen, että Lohjan Kulttuuripajalla kannustetaan omien vahvuuksien ja kiinnostustusten pariin. Erityisesti Lohjan Kulttuuripaja on vaikuttanut psyykkiseen hyvinvointiini ja toimintakykyyni positiivisella tavalla: olen jaksanut arjessa tehdä enemmän erilaisia asioita itsenäisesti, niinpä erilaisten palvelujen tarve on tippunut minulta minimiin. Kulttuuripajan ilmapiiri on ollut monella tapaa positiivinen ja rohkaiseva tekemään erilaisia uusia juttuja. Niinpä mielipiteeksi sanon seuraavaa: vaikka ulkona sataisi räntää taikka olisi muuten harmaa ja ikävä sää, niin Lohjan Kulttuuripajalla paistaa aina aurinko. Jos minulta ja muilta nuorilta aikuisilta sekä vertaisohjaajiltamme otettaisiin tämä aurinko pois taivaalta, niin mihin me taas joudumme? Avoinna oleva tulevaisuus pelottaa minua sekä monia muitakin kulttuuripajalla kävijöistä.

Voin kertoa, että mistä erilaisista palveluista olen päässyt eroon. Olen saanut katkaistua oman sairaalakierteeni vuonna 2013. Sitä ennen olin vuosina 2008-2013 ensin sairaalakierteessä Paloniemen sekä Tammiharjun sairaaloissa, sittemmin Paloniemen sairaalassa yli vuoden verran ennaltaehkäisevissä intervallihoidoissa. Lohjalla olevan kulttuuripajan myötä minä en ole myöskään tarvinnut intervallijaksoja Paloniemen sairaalassa yli vuoteen. Psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta minulla on tippunut kuntoutuspoliklinikkakäynnit kokonaan. Ainoastaan psykiatrisia avopalveluja tarvitsen niin, että käyn kerran puoleen vuoteen psykiatrini luona lääkityksen ja vointini tarkastuksessa psykoosiriskin vuoksi. Minulle ei ole ole tullut pitkään aikaan psykooseja, joiden vuoksi olen aiemmin monesti hakenut sairaalahoitoon. Myös erilainen tuki arjen hallitsemiseen asumispalvelujen puolelta minulla on tippunut minimiin. Aiemmin ennen kulttuuripajan perustamista minulla oli Aspa Palvelujen tapaamisia kolmesti viikossa, joista kaksi oli kotikäyntejä ja yksi toimistokäynti viikkoa kohden. Aspan toimistolla kävin jakamassa lääkkeeni, sillä silloin oli vaarana se, että ottaisin lääkkeillä yliannostuksen huonona hetkenä, joita minulla ei enää ole tasapainoisen lääkityksenkin myötä. Aspa Palvelut tulivat siis ostopalveluina Lohjan kaupungin mielenterveyspuolen sosiaalitoimesta. Nykyisellään sitä vaaraa ei enää ole, että hakisin huomiota erilaisilla itsetuhoisilla keinoilla, kuten juurikin lääkkeiden yliannostuksella. Aspa Palvelujen tarve on tippunut sillä minimiin, että työntekijä nykyisellään käy minulla vain kerran kuukaudessa kotikäynneillä ja lopun ajan kuukaudesta käyn kerran viikossa Aspan toimistolla keskustelemassa, pelaamassa sekä esimerkiksi kävelyllä työntekijäni kanssa. Sosiaalitoimesta tarvitsen nykyisellään ainoastaan vammaispalvelujen käyttöä, sillä käyn valmennuksessa Helsingissä Autismisäätiöllä. En juurikaan ole tarvinnut asioida aikuissosiaalityössä ekonomisten asioiden vuoksi. Koska olen vertaisohjaajana Lohjan Kulttuuripajalla, niin ekonomiset asiat ovat paremmassa kunnossa, enkä osta turhia tavaroita kotiini. Enkä myöskään ole tarvinnut käyttää seurakunnan diakoniapalveluja hakeakseni ruokaavustuksia taikka lippuja seurakunnan järjestämiin diakoniaruokailuihin. Olen oppinut hallitsemaan siis rahankäyttöäni hyvin. Saan ryhmien ohjaamisesta nimellistä korvausta Sosped säätiöltä.

Tässä tulikin mieleen se, että kuinka paljon Lohjan kaupunki, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri sekä seurakunta säästävät kun kulttuuripaja on olemassa meitä nuoria aikuisia mielenterveyskuntoutujia varten. Niinpä Lohjan Kulttuuripaja tulisi, useammille nuorille mielekkään tekemisen ja ihmissuhteiden muodostamisen parissa, halvemmaksi kuin päivä psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa eli psykiatrisessa sairaalassa sisällä. Sosiaalinen syrjäytyminen on pelkoni, joka voi tapahtua jos Lohjan kaupunki tekee valtuustossaan nollapäätöksen Lohjan Kulttuuripajaa kohtaan. Olisin tällöin vain kotonani neljän seinän sisällä tekemässä omia johtopäätöksiä erilaisten asioiden suhteen. Näin ollen noidankehä olisi taas valmis ja menisin päivystyslääkärin ajalla itkemään pahaa oloani – taas. En halua sitä enää, eikä varmastikaan moni muukaan kulttuuripajalla käyvistä nuorista aikuisista ja vertaisohjaajista.

Lohjan Kulttuuripaja on minulle elämäni psyykkinen suola, on karmeaa ajatella, että psyykkisestä ravinnostani tehtäisiin mautonta vetämällä matto jalkojen alta niin, että häntäluu murtuu ja se tekee kipeää. Näin ollen pelkään, että joudun samanlaiseen helvettiin, mitä oli aikaa ennen Kulttuuripajaa, sillä minulla ei olisi arjessa struktuuria, eikä sellaista paikkaa, jossa voisi vapaasti ja turvallisessa ympäristössä ilmaista itseään. Kuvioihin tulisi mukaan taas esimerkiksi sairaalakierteet. Tekstini lukija nyt voikin tutkailla sitä, kuinka tärkeä elämän psyykkinen suola Lohjan Kulttuuripaja minulle on. Olen ollut mukana sen toiminnassa tammikuusta 2013, ensin käyden vertaisohjaajakurssin ja sittemmin pyörittäen muutamaa ryhmää. Ne ovat minulle tuiki tärkeitä asioita, sillä pidän musiikin tekemisestä, bänditoiminnasta ja kirjoittamisesta. Kulttuuripaja on ollut minulle myös voimaannuttava kokemus kaikella tapaa. Eli kiteytettynä: Olen saanut enemmän kuin se, että olisin menettänyt energiani, enkä jaksaisi tehdä monipuolisesti arjen asioita saati sitten opiskella iltalukiossa. Kulttuuripaja ylipäätään on tuonut arkeeni vastapainoa.

Seuraavista linkeistä löytyy lisää kirjoituksiani:
Puoltaja
Sosped

Olethan allekirjoittanut adressin Lohjan Kulttuuripajan säilymisen puolesta? Kiitos avustanne ja tuestanne Lohjan Kulttuuripajaa kohtaan.

Kirjoittanut, Mervi Elina Piispanen (Nimimerkit MeriHevonen ja Kylttyyrikyttyrä)


v2