Minun polkuni, Samuli

Lisännyt syys 15, 2014 Nuorten kulttuuripaja, Sosped säätiö
Minun polkuni, Samuli

Polkuni starttaa urheilukentän laidalta. Kävelen hetken ja saavun metsään. Niin paljon nähtävää. Puut ovat komeita ja aurinko paistaa oksien lomasta. Tuulenvire soittaa melodiaa kahisevissa puissa. Kuulen laineiden liplatuksen. Seuraan polkua syvemmälle. Saavun kalliolle. Kurkistan alas ja näen aaltojen piiskaavan kallion seinämää. Katson ulapalle. Elämäni levittyy edessäni. Tuijotan vielä hetken. Kuljen taas polkua. Saavun aukiolle. Aukiolta on monta reittiä eteenpäin. Pysähdyn miettimään. Tämä saattaa olla tärkeä ratkaisu. Lopulta teen päätökseni. Matka jatkuu syvemmälle metsään. Puut ovat vanhempia ja kompastelen juuriin kävellessäni eteenpäin. Kaadun. Suuri tuska valtaa mieleni. Yritän nousta pystyyn. Pysyn vaivoin pystyssä. Huokaan syvään ja etenen taas syvemmälle. Puut ovat pystyyn kuihtuneita, lehdettömiä. On pimeää. Ainoa kuulemani ääni on puiden narina. Eksyn polulta ja harhailen tässä kuolleessa metsässä. Lopulta, kun olen valmis luovuttamaan, eteeni aukeaa uusi polku. Seuraan sitä ja aurinko alkaa taas loistaa puiden lomasta. Puut ovat lehdettömiä, mutta näen sentään taas auringon. Kävelen ja kävelen. Puut alkavat vihertää. Kuulen lintujen laulun. Polun laidalla on toinen kallio. Istun alas ja katson veteen. Se on peilityyni. Olen rauhassa. Kohta on taas aika palata polulle.

Allekirjoita adressi Lohjan Kulttuuripajan puolesta!

Kirjoittanut Samuli.


v2