Mitä on peliriippuvuus ja miten siitä toivutaan

Lisännyt elo 22, 2013 Pelirajat’on

Ihminen on riippuvainen luonnostaan monista asioista. Ruoka on perusriippuvuus. Sen syöminen pitää elämän yllä ja kasvattaa. Kun ihmiselle tulee nälkä, hänen ajatuksensa siirtyvät ruokaan ja kaikki muu unohtuu. Jos ihminen ei saa ruokaa, hän tulee vihaiseksi ja ärtyiseksi ja hän alkaa etsiä kaikkialta ruokaa. Vähitellen ihminen ja ihmiskunta oppi varaamaan ruokaa kaappiin.

Peliriippuvuus on ihmiselle harhariippuvuus – harhavietti. Aivot oppivat ja tottuvat, kun pelaamista toistetaan. Pelaaminen tuo jännitystä ja voiton odotusta. ”Odotus antaa onnen tunteen” sanotaan laulussa. Aluksi ihminen pelaa vain perjantaina, sitten myös lauantaina ja väitellen joka ilta ja muut harrasteet ja tekemiset syrjäytyy pelaamisen kustannuksella. Syntyy tottumus ja toisto.

Toinen asia mihin ihminen tottuu vähitellen. Hän tottuu muuttamaan tunteita pelaamisen avulla ja vähitellen se jää ainoaksi tavaksi muuttaa tunteita. Terve ihminen muuttaa tunteita monilla eri tavoilla. Hän juoksee, hän lukee, hän kuuntelee musiikkia. Ihminen puhuu ilot ja harmit toisilleen tai ihminen menee metsää ja hiljentyy, meditoi tai rukoilee. Ja huolet häviävät. Peliriippuvainen tarvitsee väitelle aina pelin jotta saisi tunteet muutettua ja jos ei pääse pelaamaan, hän suuttuu tai tulee hyvin alakuloiseksi jopa masentuu syvästi.

Lopulta viettipohjaan, jossa on syömisvietti perusriippuvuutena, jonka tehtävä on pitää yllä elämää, asettuu asumaan uusi vietti – pelivietti – peliriippuvuus, joka voittaa/ohittaa jopa syömävietin. Hän unohtaa nälän ja pelaa sen kustannuksella. Hän on koukussa. Pakkomielle pelaamiseen on syntynyt ja jos ei saa pelata ihminen on levoton , ärtynyt ja vihainen tai masentuu syvästi. Elämä tuntuu turhalta ja hän on valmis luopumaan siitä.

Lisäksi tulee syyllisyys ja syvä häpeä. Hän kieltää peliriippuvuuden ja selittää sen jollakin. Hän valehtelee ensin itselleen ja sitten läheisilleen ja tekee vippivelkoja, jotka syyllistävät ja hävettävät lisää. Tilanne on katastrofaalinen – miten tästä selviän, hän kysyy itseltään. Häpeä estää pyytämästä apua.

Peliriippuvaiselle tulee voimakas motivoiva kriisi. Positiivinen kriisi on silloin, jos se auttaa häntä hakemaan vilpittömästi apua. Puolinaiset lupaukset eivät auta häntä.

Hänen tulee hakea apua ammattilaisilta ja erityisesti saada kosketus toisiin peliriippuvaisiin, jotka ovat selviytyneet tästä häpeästä. Sen vuoksi esimerkiksi Sosped säätiö kouluttaa vertaisryhmien vetäjiä Pelirajat’on-hankkeessa, Helsingin Tiltissä voi tavata toisia ja GA ryhmissä voi puhua häpeän ulos. Lisäksi Peluuri ja terapeutit antavat tietoa mitä on tapahtunut ja erityisesti miten elämä voi jatkua. Opitaan uudet tunteiden muuttamismetodit ja uudet tottumukset pakkomielteisen pelaamisen tilalle. Toipuminen alkaa hoitoriippuvuudesta ja sitten uusi elämä alkaa vähitellen avautua. Toipuminen on työtä – muutostyötä.

Itse suosittelen täydellistä pidättäytymistä rahapelaamisesta. Toki sählyä saa pelata ja siihen voi jopa tulla lievä riippuvuus, joka auttaa irti.

Lisätietoa saa kun vain osaa pyytää apua. Uskaltaa kohdata kipeän todellisuuden – olen sairastunut peliriippuvuuteen ja siitä voi toipua. Aivoni oppivat uudet tottumukset, opin uudet tunteiden säätelyjärjestelmät ja vahingollinen riippuvuus koteloituu aivoihin. Vahingollinen riippuvuus ei poistu aivoista. Se koteloituu ja aktivoituu uudestaan, jos peliriippuvainen aloittaa uudestaan.

Matti Nokela
www.mattinokela.net


v2