Pelikulttuuri ja ongelmallinen pelaaminen nuorten silmin

Lisännyt tammi 4, 2013 Pelirajat’on

”Pelaaminen on kivaa. On kai se sit harrastus. Pelaan enimmäkseen konsolilla, mutta oon mä verkkoroolipelejäkin tahkonnut. Siis jokainenhan kännykällä pelaa, varsinkin, kun ei oo muuta tekemistä. Ei mulla ole silleen mitään sääntöjä tai rajoituksia. Kyllä se oon mä, joka hallitsee mun omaa pelaamista. Jos mulla olis ongelmaa pelaamisessa, niin kai mä siitä kaverille kertoisin. Tai en mä tiedä kertoisinko mä siitä muille, kyllä mä osaan mun omat ongelmat hoitaa. Ei se vielä oo mikään ongelma, jos mä pelaan pleikalla jonkun uuden pelin läpi. En mä sanois, että se on mikään ongelma, jos mä pelaamisen takia nukun vähän pidempään. Mä oon sopinut porukoiden kanssa, et mä hoidan mun koulun – se on sitte jokaisen omia asioita, et sä voi sanoo enää mun ikäiselle, et mitä mä omalla ajallani teen. Ei se ainakaan koulun tehtävä oo.”
–kuvitteellinen eteläsavolainen ammattiin opiskeleva nuori (Pelituki–hankkeen aineistot).

Yhtenä Pelituki-hankkeen painopisteenä on tuottaa tieto ja ymmärrystä nuorten pelaamisesta ja siihen liittyvistä kokemuksista. Nuoria haastetaan määrittelemään pelaamiskulttuuria ja siitä aiheutuvia haittoja. Nuorilta kysytään mielipidettä, kun muodostetaan ymmärrystä: mitä ongelmallinen pelaaminen on? Nuorten ääntä hyödynnetään myös kehitettäessä ongelmalliseen pelaamiseen tukimalleja. Näin ollen luodaan edellytykset, että nuoret itse pystyisivät tarjottuun tukeen sitoutumaan.

Nuorten äänen esille tuominen ja hyödyntäminen haastavat työntekijän. Vaatii oman aikansa, jotta nuori jäsentää hankkeen pyrkimykset, ja sen, mitä mieltä hän ylipäätään on pelaamisesta. Ongelmallisen pelaamisen määrittely voi tuottaa vaikeuksia aikuiselle, jopa ammattilaiselle, eikä sen voida olettaa olevan sen helpompaa nuorellekaan. Näin kysymykset tulee olla esitettyinä konkreettisesti, hankejargonia jätettynä kauniiksi lauseiksi powerpointeille. Nuorten ääni ja teksti on suoraa. He saattavat vuorovaikutuksessa vetäytyä tai tulla hyvin lähelle. Työskentelyssä heidän kanssaan vaaditaan ammattitaitoa ja eettisesti vahvaa työotetta.

Keskusteluyhteyden muodostaminen vaatii ajan lisäksi myös läsnäoloa. Keinoja ”jään murtamiseen” on kohdata nuoria ammattiopintojen lomassa tai ottaa apuvälineeksi toisen nuoren tuki. Tai vaikkapa pelikonsoli. Aina kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus ei onnistu, joten anonyymiin mielipideilmaisuun on syytä antaa mahdollisuus. Paljon pelaavien nuorten mielipiteet pitää usein houkutella esiin erityisellä määrätietoisuudella. Nuorten ääni jää helposti huomioimatta, vaikka se kuuluukin. Tällä kertaa se ainakin otetaan todesta.

Pelituki -hankkeen päämääränä on lisätä lasten ja nuorten ongelmalliseen pelaamiseen tarvittavan tuen ja avun laatua ja saatavuutta sekä löytää kulttuurinen näkökulma nuorten ongelmalliseen pelaamiseen. Hankkeen päätavoitteena on kehittää yhdessä lasten ja nuorten sekä heitä kohtaavien aikuisten kanssa keinoja riskipelaamisen tunnistamiseen, pelihaittojen ehkäisyyn ja ongelmalliseen pelaamiseen puuttumiseen. Pelitukea rahoittaa Raha-automaattiyhdistys ja sen toteutuksesta vastaa Sovatek-säätiö yhdessä Kehittämiskeskus Tyynelän ja Kuopion kriisikeskuksen kanssa. Hankkeen toiminta alueena on Itä- ja Keski-Suomi ja hanke toteutetaan vuosina 2012-2015.

Antti-Jussi Heikkinen
Suunnittelija, Pelituki-hanke

Pelituki_Antti

 

 

 

 


v2