Pelirajat’on vuosi 2013: Kokemuksia, oivalluksia ja mahdollisuuksia

Lisännyt tammi 30, 2014 Pelirajat’on

Näin vuoden alussa on aika summata yhteen tehtyjä asioita, pohtia kertyneitä kokemuksia ja ottaa opiksi. Työntekijän näkökulmasta kulunut vuosi oli työntäyteinen. Parasta antia on ollut tavata ohjaajia, pelaajia ja läheisiä ympäri maata. Se on antanut valtavasti uskoa siihen, ettei peliongelmakaan ole lopullinen niitti elämälle. Usein se on myös askel syvempään itsetuntemukseen, motivoiva kriisi kohti entistä parempaa elämää. Ensin kriisi vain on voitettava. Vertaisryhmien ohjaajat ovat eläviä esimerkkejä näistä voittajista. On ollut onni työskennellä heidän kanssaan.

2013-08-31-13.14.22-550x330

Pelirajat’on 2013 numeroina
  • 3 ryhmänohjaajan peruskoulutusta
  • 25 uutta vertaisohjaajaa (18 pelaajaohjaajaa, 7 läheisohjaajaa)
  • 2 vertaisohjaajien täydennyskoulutus- ja virkistäytymistapahtumaa
  • 2 tuettua lomajaksoa yhteistyössä MTLH ry:n kanssa.
  • 32 vertaisryhmää 14 paikkakunnalla
Ohjaajakoulutukset

Järjestimme vuoden aikana kolme vertaisohjaajakoulutusta. Osallistumiskriteereinä pelaajaohjaajille on oma kokemus ongelmallisesta pelaamisesta sekä siitä toipumisesta. Läheisohjaajilla taas oma kokemus elämisestä pelaajan läheisenä sekä riittävä etäisyys kriisitilanteeseen. Näiden lisäksi ohjaajalta edellytetään halua auttaa muita, täysi-ikäisyyttä sekä sitoutumista yhden ryhmän ohjaamiseen.

Ensimmäiseen, tammi-helmikuussa pidettyyn koulutukseen osallistui yhdeksän entistä pelaajaa. Toinen koulutus oli tarkoitus suunnata läheisten ryhmien ohjaajille. Siihen ei kuitenkaan löytynyt riittävästi osallistujia, joten koulutus päätettiin pitää yhdessä pelaajaohjaajien kanssa. Maalis-huhtikuussa pidettyyn koulutukseen osallistui kolme pelaajaohjaajaa sekä neljä läheisohjaajaa.

Päätös koulutusten yhdistämisestä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Osallistujilta saatiin positiivista palautetta ja yhteinen koulutus nähtiin rikastuttavana. Syys-lokakuussa toteutettuun kolmanteen koulutukseen osallistui kuusi pelaajaohjaajaa ja kolme läheisohjaajaa.

Yhteensä vuoden 2013 vertaisohjaajakoulutuksiin osallistui 25 henkilöä (18 pelaajaohjaajaa ja 7 läheisohjaajaa).

Koulutusta on kehitetty kokemuksesta ja koulutuksesta toiseen. Raameiksi on vakiintunut kaksi lähikoulutusviikonloppua, jotka pidetään kuukauden sisällä. Viikonloppujen välille osallistujat saavat valmistelevia kotitehtäviä oman elämäntarinan kirjoittamiseen liittyen sekä lukutehtäviä ongelmapelaamisesta ja läheisen roolista. Koulutus pohjautuu ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyteen sekä sosiaalipedagogiseen ajatteluun, kokemuksen ja yhteisön arvostamiseen.

Koulutuksessa käydään läpi ohjaajien elämäntarinat, mutta pääpaino ei ole menneen murehtimisessa vaan toipumisessa. Ohjaajat saavat tietoa ongelmapelaamisesta, läheisen roolista, auttavista tahoista sekä ohjeita ja työvälineitä vertaisryhmässä käytäviin keskusteluihin. Pääpaino  lähijaksoilla on yhteisissä keskusteluissa ja ne on rakennettu siten, että tapa käsitellä asioita on siirrettävissä ryhmiin. Keskeisenä tavoitteena on ollut vahvistaa tulevien ohjaajien uskoa oman kokemuksen riittävyyteen ryhmän ohjaamisessa ja antaa mallia asioiden käsittelemiselle.

Kouluttajan näkökulmasta koulutukset ovat olleet mitä antoisimpia. Ohjaajien omat tarinat, joskus järkyttävätkin, toisaalta tarinat onnistumisesta, pelaamisen lopettamisesta, elämän järjestymisestä parhain päin ja sen jalostumisesta auttamistyöhön ovat joka kerta niin voimakkaita elämyksiä, että parempaa palkkiota ei työltään voi odottaa.

”(Koulutus)… auttoi ymmärtämään kokonaisuutta. Etenkin ymmärrys miten ”vaikeasta” asiasta on kyse. Avasi näkemystä pelaajan ja omaisen/läheisen näkökulmasta: tietää enemmän mitä ryhmässä voi tulla vastaan/esille. Ohjaajan rooli selkiytyi ja toimimisen periaatteet: itsenä kelpaa ja apua saa. Pelaajan näkökulma, pelaaminen ilmiönä. Läheisen tilanteiden moninaisuus.”

Vertaisryhmät

Vertaisryhmiä järjestetään niille paikkakunnille, joille saadaan koulutettua ohjaajia. Vuonna 2013 koulutetut ohjaajat tulivat 14 eri paikkakunnalta. Joillekin paikkakunnille olemme tässä vaiheessa jo saaneet useampia ohjaajia. Tällä hetkellä Rovaniemellä, Oulussa, Lappeenrannassa ja pääkaupunkiseudulla on kolme pelaajien vertaisryhmänohjaajaa, Tampereella, Hyvinkäällä ja Lahdessa kaksi.

Vuonna 2013 aloitettiin pelaajien vertaisryhmiä seuraavilla paikkakunnilla: Rovaniemi, Tornio, Oulu, Joensuu, Kuopio, Vaasa, Tampere, Forssa, Lahti, Hyvinkää, Lappeenranta, Kotka, Porvoo, Helsinki ja Espoo. Joensuun vertaisryhmä kokoontui ilman koulutettua ohjaajaa työryhmämme tukemana. Edellisenä vuonna Turussa toiminut pelaajien vertaisryhmä ei toiminut vuonna 2013. Läheisten vertaisryhmiä käynnisteltiin kuudella paikkakunnalla (Forssa, Helsinki, Lahti, Rovaniemi, Turku, Vaasa).

Kaikkiaan vuonna 2013 aloitettiin yhteensä 32 vertaisryhmää. Näistä kuusi oli läheisten ryhmiä, joista yksi oli tarkoitettu digipelaajien läheisille. Yksi pelaajien vertaisryhmä oli tarkoitettu digipelaajille ja se toimi Tukinetissä.

Osallistujamäärä ryhmissä on vaihdellut 1-10 välillä. Kun toisaalla vertaisryhmään tulee yksi henkilö, niin toisaalla kaikkia halukkaita osallistujia ei voida ottaa mukaan. Ryhmissä on usein myös vaihtuvuutta: joku jää pois ensimmäisten tapaamisen jälkeen ja uusia tulee mukaan ryhmän alkamisen jälkeen. Osallistujista miehiä on ollut 70 %, naisia 30 %. Ikäjakauma on varsin laaja; 25-34-vuotiaita on ollut eniten.

Valmisteluista ja tehokkaasta tiedottamisesta huolimatta kaikki vertaisryhmät eivät koskaan käynnisty. Esimerkiksi Vaasan pelaajien ryhmään ei ilmaantunut osallistujia, vaikka tiedottamisen osalta tehtiin kaikki olennainen ja voitava. Osallistujapuutteen syitä voi vain arvailla, sillä Vaasan kaupungin ja lähialueiden väkimäärän luulisi varsin hyvin riittävän ongelmallisesti pelaavien vertaisryhmän järjestämiseksi. Syksyllä Helsingissä järjestettiin yhteinen pääkaupunkiseudun ryhmä. Tällä haluttiin varmistaa ryhmän käynnistyminen. Läheisten vertaisryhmien osalta Rovaniemen ja Forssan ryhmät eivät käynnistyneet. Myöskään Helsingin digiläheisten ryhmä ei käynnistynyt osallistujapuutteen vuoksi.

Koulutuksen käyneet ohjaajat ovat tärkeä voimavara omilla paikkakunnillaan, vaikka ryhmä ei käynnistyisikään. Ohjaajat ovat vapaaehtoistyönään aktiivisesti käyneet jakamassa kokemuksiaan ja asiantuntijuuttaan omien kaupunkiensa päihdehuollon, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä talous- ja velkaneuvojille.

Vertaisryhmistä kerättiin säännöllisesti palautetta. Saatu palaute on ollut varsin positiivista.Osallistujat ovat pystyneet vähentämään pelaamistaan ryhmän avulla. Moni on lopettanut pelaamiseen kokonaan. Ryhmä on lisännyt myös toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen sekä ymmärrystä peliongelmasta. Läheisten ryhmiin osallistuneet kertovat löytäneensä ryhmän avulla omaa jaksamista ja hyvinvointia tukevia asioita sekä pystyneet selkeyttämään suhdettaan pelaavaan läheiseen.

Yleisesti palautteen voi summata yhden ryhmäläisen antamaan vastaukseen kysymykseen Saitko mitä hait?

Sain enemmänkin mitä hain. Ajattelin aluksi ettei ryhmä tukisi näin hyvin pelaamattomuuttani, mutta onneksi ryhmästä ei luottamusta puutu, kaikki olemme tasavertaisia ja ryhmä on tsempannut pelaamattomuuttani todella hyvin.

Matka jatkuu

Työ on ollut innostavaa ja jatkuvaa kehittämistä. Se on tuonut tullessaan uusia oivalluksia ja mahdollisuuksia. Parasta antia on ollut tavata pelaajia ja läheisiä ympäri maata. Vaikka keskustelut eivät näissä ryhmissä ole kevyemmästä päästä, vallan päinvastoin, niin silti toivo ja huumori kukkii. Se voimaannuttaa meitä työntekijöitäkin.

Matka pelaamattomuuteen ei ole lyhyt. Usein se on kuoppainen ja jokaisella yksilöllinen. Samalla tavalla kehittämistyössäkin tarvitsee ottaa välillä tuumaustaukoa, miettiä asioita uudelleen, sietää epäonnistumisia, nousta ylös ja jatkaa taas matkaa. Maali kuitenkin häämöttää horisontissa.

Vuosi 2014 on viimeinen toimintavuosi hankerahoituksella. Päivänselvää on, ettei pelaajien ja läheisten vertaisryhmätoiminta ja sen valtakunnallinen kehittäminen voi siihen päättyä.

Pelirajat’on-työryhmä sai  vuoden mittaan olla tekemisissä lukuisten yhteistyötahojen kanssa läpi Suomen. Yhteistyötä on tehty pelihaittatoimijoiden, päihdehuollon- ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten sekä eri järjestöjen kanssa, ryhmäkokoontumistilojen, koulutusten, tiedottamisen ja lomatoiminnankin tiimoilta. Kaunis kiitos kaikille. Yhteistyössä on tosiaankin voimaa.

Pelirajat’on-hankkeen tärkein voimavara ovat vapaaehtoistyötä tekevät ihmiset. Meillä on ollut ainutlaatuinen onni saada riveihimme sitoutuneita, omistautuvia ja asiantuntevia vapaaehtoisia. Ilman heitä ei olisi mitään.

Kiitokset viime vuodesta. Tänä vuonna työ jatkuu.

Pelirajat’on-työryhmä


v2