Pelitaitoa?

Lisännyt elo 8, 2012 Pelirajat’on

Tietokonepeleistä käytävää julkista keskustelua ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua tasapuoliseksi, neutraaliksi tai rakentavaksi. Pelaaminen näyttäytyy useimmissa keskusteluissa sekä yksilöä että yhteiskuntaa uhkaavana mörkönä, joka tuottaa joko passiivisia peräkammarinpoikia tai korostuneen aggressiivisia kouluampujia. Pelaajat puolestaan nähdään usein tahdottomina vastaanottajina, joita pelien väkivaltainen maailma muokkaa ilman pelaajan mahdollisuutta itse vaikuttaa asiaan. Usein tuntuu unohtuvan, että pelaamiselle ominaista on juuri sen vuorovaikutteisuus. Pelaaja on pelatessaan aktiivinen toimija, joka tuo pelitilanteeseen oman historiansa ja tapansa hahmottaa maailmaa. Jokainen pelaaja ja pelikokemus on erilainen, joten tuntuu järjenvastaiselta väittää, että tietyt pelin sisällöt aiheuttaisivat jokaisessa pelaajassa samoja tunteita ja reaktioita.

Pelaamisesta keskusteltaessa on syytä muistaa, että pelit ovat paljon muutakin kuin väkivaltaa tai liian pitkiksi venyneitä pelisessioita. Jos keskitytään ainoastaan pelien haittoihin, menetetään suuri osa ilmiön ymmärryksestä. Digitaaliset pelit ovat merkittävä osa tämän päivän maailmaa, vapaa-aikaa ja sosiaalista elämää. Nykytutkimuksen valossa pelien hyötyvaikutuksia ei voi kiistää. Pelien on esimerkiksi todettu kehittävän niin silmä-käsi koordinaatiota kuin kielitaitoakin, ja moninpelattavien nettiroolipelien sosiaalistavasta vaikutuksesta on vahvaa näyttöä. Pelaamista ja sen positiivisia vaikutuksia hyödynnetään opetuksessa, tiedonvälityksessä, terapioissa ja esimerkiksi nuorisotyössä.

Lähes kaikki kouluikäiset pelaavat tietokone- ja konsolipelejä ainakin satunnaisesti. Tietokoneilla, konsoleilla ja erilaisilla mobiililaitteilla tapahtuvasta digitaalisesta viihdepelaamisesta on tullut merkittävä osa lasten ja nuorten media- ja populaarikulttuuria. Suosittujen pelien hahmot ja teemat levittäytyvät ruuduilta keskusteluihin ja leikkeihin siinä missä elokuvien tai sarjakuvien sankaritkin. Lapsille ja nuorille pelit ovat luonteva ympäristö etsiä uusia haasteita, testata omia rajoja, leikitellä erilaisilla rooleilla ja saada uudenlaisia sosiaalisia kokemuksia.  Vaikka pelit ovat nuorille arkipäivää, ovat ne monille aikuisilletuntematon maailma. Monesti tämä näkyy myös aikuisten asenteissa. Pelejä ja niiden maailmaa ymmärtämätön vanhempi näkee helposti lapsensa pelaamisen uhkana tai vähintään turhana ajanhukkana.

Sama asenne pelejä kohtaan kuultaa myös monien nuorten parissa toimivien ammattilaisten puheista. Toki liialliseen pelaamiseen liittyvät riskit tulee tiedostaa, mutta täytyy muistaa, että ne ovat vain osa monisyistä ilmiötä. Liikaa pelaavalle nuorelle pelit ovat tärkeä ja merkityksellinen osa elämää, myös silloin kun ne aiheuttavat elämänhallinnan ongelmia. Pelit voivat olla paikka, josta haetaan turvaa, hyväksyntää ja sosiaalisia suhteita, joita muu maailma ei syystä tai toisesta tarjoa. Jos tässä tilanteessa vastassa on aikuinen, joka asenteellaan osoittaa pelien olevan turhanpäiväistä ja typerää, on luottamuksellisen suhteen syntyminen epätodennäköistä. Tästä syystä kehotan sekä vanhempia että nuorten parissa toimivia ammattilaisia pohtimaan omaa suhdettaan peleihin ja pelaamiseen. Apu on onneksi lähellä. Pelejä ja tietoa niistä on kaikkien ulottuvilla ja helposti saatavilla, ainoana esteenä on käytännössä oma asenne.  Ilmiön kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä tarvitaan myös silloin, kun liialliseen pelaamiseen on oikeasti syytä puuttua.

Inka Silvennoinen
Projektipäällikkö, Ehyt ry:n Pelitaito-projektista. Pelitaito kohdistaa toimintansa lasten ja nuorten lisäksi heidän sidosryhmiinsä kuten vanhempiin, koulun henkilökuntaan sekä kohderyhmän kanssa työskenteleviin muihin ammattilaisiin ja vapaaehtoistoimijoihin. Tavoitteena on lasten ja nuorten liikapelaamisen ja pelaamisesta aiheutuvien haittojen ehkäisy. Rahapelaamisen lisäksi projektissa käsitellään lasten ja nuorten internet- ja konsolipelaamista.

Kuva: Minna Lehtinen

Inka_pelitaito1

 

 

 


v2