Tukka takana, elämä edessä – kasvu ja oppiminen nuorten terapiassa

Lisännyt marras 18, 2013 TYKE

Nuoruusikä on vahvaa kasvun, kehityksen ja oppimisen aikaa. Sitä kutsutaan myös toiseksi mahdollisuudeksi, kun ensimmäiset tärkeät kehitysvaiheet olivat lapsuudessa. Kokeileminen, opettelu ja oppiminen on nuoruusiässä prosessi, jossa nuoret tutustuvat itseensä ja ympäröivään maailmaansa. Monille nuorille terapiassa syntyy huikaiseva oivallus ja suorastaan uuden todellisuuden avaava kokemus siitä, että itseä ja muita ihmisiä voi ymmärtää, omaa käyttäytymistä voi säädellä ja muiden käyttäytymistä voi ennakoida.

Jotkut nuoret ovat tottuneet juttelemaan itsestään ja asioistaan, mutta useimmat eivät ole. Nuoret oppivat terapiassa ajattelemaan, puhumaan, tunnistamaan tunteitaan ja säätelemään käyttäytymistään. Oman pahan olonsa lainalaisuuksiin saa ymmärtävää otetta.

Seuraavassa pohdin nuoren ja terapeutin oppimista ja kasvua nuorisoterapiassa rinnakkain julkisen sektorin nuorisopsykoterapian ja yksityisen nuorisopsykoterapiavastaanoton näkökulmasta.

Nuoren psykoterapian yleispiirteistä

Nuoren terapia on yhtä kuohuva ja ailahteleva, kuin koko nuoruusikäkin. Nuoret elävät eniten tässä ja nyt -ajassa. Eilistä ei halua muistella, huominen on vielä kaukana edessäpäin, siksi kaikkein tärkein on nyt ja tässä. Se asettaa myös terapeutille sopeutumisvaatimuksia. Nuorisoterapeutin pitää olla riittävän joustava asennoitumaan siihen tunnelmaan, jonka nuori juuri tänään terapiaan tuo. Ääripäinä päivän tunnelmana voi olla itsemurhan partaalle joutuminen sydänsurujen takia tai villi kiihtymys uudesta ihastuksesta.

Jokaisella terapiatunnilla terapeutin toiveikkuus ja myönteinen asenne auttavat nuorta tulemaan uudelleen ja uudelleen, vaikka tuskalliset oireet tuntuvat vähenevän ärsyttävän hitaasti. Lasten ja nuorten pahaa oloa on terapeutinkin vaikea kestää, siksi hän tekee parhaansa sitä lievittääkseen.

Nuoren elämän kolme koota, koti, kaverit ja koulu, ovat hänen toimintafoorumeitaan. Niissä myös nuoruusiän keskeiset kehitykselliset muutokset tapahtuvat.

Nuoren koti ja vanhemmat

Vanhemmat ovat merkittävässä asemassa nuoruusikäisenkin elämässä. Lapsuuden loppu, kiltteyden ja tottelevaisuuden päättyminen sekä vanhempien arvomaailman näkeminen uudessa valossa merkitsevät nuorelle kokemusta, että hän on usein yksin elämässä.

Keskimäärin kaikilla terapiaan tulevilla nuorilla on vanhemmista irrottautuminen mutkistunut, olkoonpa nuoren suhteet vanhempiinsa neutraalit, ristiriitaiset, huonot tai takertuvat. Jos nuori on kokenut, ettei hän oikein ole ollut vanhempiensa toiveiden mukainen, irrottautuminen on mahdotonta ennen jonkinasteista uutta liittymistä vanhempiin ensiksi.

Tällaisessa maaperässä terapeutti aloittaa työskentelyn nuoren kanssa. Kontaktin saaminen nuoruusikäiseen on erilaista kuin kontakti lapseen tai kontakti aikuiseen. Nuori aistii herkästi, millainen terapeutti on ihmisenä. Uskaltautuuko terapeutti avoimesti ja rehellisesti kontaktiin vai joutuuko hän liiaksi suojautumaan? Vai onko terapeutti itsekin enemmän nuoruusikäinen kuin aikuinen? Myös terapeutille tämä aloitusvaihe on jännittävä: Millainen nuori sieltä tulee? Miten onnistun saamaan kontaktin häneen? Miten onnistun viestittämään hänelle luotettavuutta ja toiveikkuutta? Ilman toivoa kun ei ole muutoksen mahdollisuuttakaan.

Sekä nuorelle että terapeutille merkitsee paljon, miten vanhemmat suhtautuvat terapiaan ja terapeuttiin. Aiemmin nuorisoterapeutit keskittyivät pääasiassa vain nuoreen hänen yksilöllistä ja vanhemmista vapautuvaa kehitystä tukiessaan. Nykyään terapeutin on luontevaa tavata myös vanhempia ainakin hoidon alussa ja hoidon lopussa. Sen lisäksi saatamme työparin eli vanhempien työntekijän kanssa tavata joitain kertoja nuorta ja vanhempaa yhteistapaamisessa kodin pattitilanteita selvitellen ja vuorovaikutusta luoden. Kodin vastustus tai kateus nuoren saamaa hoitoa kohtaan vähenee sillä, että vanhemmat saavat itsekin tavata terapeutin ja puhua hänen kanssaan. Myös minulle itselleni vanhempien tapaaminen on tärkeää, mutta en yleensä tapaa vanhempia yksin ilman nuorta.

Kodin erityiset olosuhteet tulevat nuoren terapiaan hänen epätavallisesta kasvuympäristöstään. Tällainen voi olla lastenkoti tai nuorisokoti tai sijaisperhe tai adoptioperhe. Maahanmuuttajaperheessä saatetaan törmätä vakaviin kulttuuriristiriitoihin. Erityisesti kunniaväkivallan uhan alla kasvavat tytöt on potilasryhmänä haasteellinen. Terapeutti tarvitsee välttämättä työparin vanhempien kanssa työskentelyyn ja onneksi tähän saakka on löytynyt perheen kanssa riittävästi yhteisymmärrystä tytön kehityksen tukemiseksi kulttuurissamme, jossa on vanhemmille vieraita ja vastenmielisiäkin tapoja ja asenteita.

Aivan kuten lapsetkin, nuoret ovat irrottautumisvaiheestaan huolimatta hyvin lojaaleja kodilleen ja vanhemmilleen. Terapiassa voi kestää aikansa, ennen kuin nuori avautuu tutkimaan vanhempisuhteitaan ja vanhempien omia ongelmia. Me työntekijät saatamme suhtautua arkaillen ajatukseen, että nuoren ongelmat ovat syntyneet kotona. Me pelkäämme vanhempien syyllistämistä tai syyttämistä. Asiaa pitäisi katsoa enemmän nuoren näkökulmasta. Lapset ja nuoret tarvitsevat riittävän hyvää vanhemmuutta. Kun siinä on puutteita, onko vanhempien ylipäätään mahdollista muuttua muuten kuin terveen, vastuuta hakevan syyllisyyden kautta?

Nuoren koulunkäynti

Me tiedämme, mitä aikuiselle merkitsee työkyvyn säilyttäminen tai sen menettäminen. Nuoren kohdalla samaa asiaa kutsutaan koulukuntoisuudeksi. Jos se on vaarassa, nuoren kehitys vaikeutuu. Nuorta alkaa ahdistaa kaikki, mikä liittyy kouluun, koulumatkoihin, koulukaverisuhteisiin, opettajasuhteisiin ja koko oppimiseen.

Terapeutti tuntee paineita nuoren opillisesta menestymisestä toki vähemmän kuin hänen vanhempansa ja opettajansa. Siitä huolimatta kokeissa ja työharjoittelussa epäonnistumiset harmittavat paljon terapeuttiakin. Joskus joutuu paljon tyynnyttelemään itseä ja nuorta, kun vanhemmat ja koulun väki antavat ymmärtää, ettei terapiastakaan ole ollut nuorelle hyötyä. Onneksi on päinvastaisiakin kokemuksia. Jos nuoren koulumenestys paranee, voi terapeuttikin iloita yhteisten ponnistelujen onnistumisesta.

Nuoren syömishäiriö ja sen aiheuttama nuoren ali- tai ylipaino on koulunkäynnissä oma erityinen asiansa. Nuorta ahdistavat erityisesti voimistelutunnit, ruokatunnit ja välitunnit. Jos ruokasalissa ottaa muuta kuin vettä, tuntuu, että kaikki tuijottavat, miten paljon tuo syö. Jos joskus onnistuu syömään, on kohta mentävä oksentamaan. Kouluterveydenhoitajan ja koululääkärin tapaamiset tuntuvat ylivoimaisilta. Syömishäiriö on harvoin ainoa nuoren oire, vaan työstettävää on muissakin nuoren asioissa. Syömishäiriöoireiden väistyminen, oman kasvun ja kehityksen hyväksyminen tuovat aina suunnatonta helpotusta niin nuorelle itselleen kuin terapeutillekin.

Vaikeita tunteita nuoren terapiaan tulee myös koulukiusaamisesta. Jos aikuiset tietäisivät, miten syvästi nuori vaurioituu kiusaamisen tuloksena, siihen puututtaisiin vieläkin pontevammin. Kiusatusta nuoresta tuntuu, ettei hänestä tykätä, ettei häntä hyväksytä mukaan, että kaikki on hänessä väärää tai viallista, ettei hän kelpaa, ettei kukaan välitä hänestä. Kaveruussuhteita koulussa ei synny ja syypääksi nimetään kiusattu nuori. Usein nuori häpeää kiusaamista ja pitää sitä omana epäonnistumisenaan, jolloin hän ei puhu siitä kenellekään. Ahdistuneena hän saattaa viillellä tai muulla tavoin vahingoittaa itseään ja ajautua jo lähes itsemurhan partaalle.

Terapiassa kestää kauan, kun itsetunnon ja omanarvontunteen menetystä työstetään. Nuoren itseinho ja viha kiusaajiaan kohtaan invalidisoivat henkisesti nuorta pitkään ja vaikeuttavat hänen tulevaisuuden suunnitelmiaan tästä päivästä puhumattakaan. Mutta voi sitä helpotusta ja tyytyväisyyttä, kun kiusaaminen saadaan ensin vähenemään ja sitten loppumaan kokonaan. Nuoren olo alkaa helpottua, itsetunto alkaa kohota ja omanarvontunne palautua. Se on myös terapeutille työskentelyn huippuhetkiä.

Nuoren kaverisuhteet

Kaverisuhteet tai niiden puute vaikuttavat paljon nuoren kehitykseen. Varsinkin ns. parhaan kaverin puuttuminen surettaa ja lisää yksinäisyyden ja erilaisuuden kokemusta. Jos nuorella on terapian alkaessa harrastus tai harrastuksia, se muodostaa tärkeän perustan hänen kaverisuhteilleen. Mutta usein näin ei ole. Nuoren oireilu on vaikeuttanut tai kokonaan estänyt kaverisuhteiden syntymistä. Nuori on alkanut viettää yhä enemmän vapaa-aikaa kotosalla ja mieluiten omassa huoneessaan. Tietokone ja kännykkä tulevat silloin tärkeiksi kontaktivälineiksi.

Monet nuoret uskaltautuvat omalla nimellään ja omilla kuvillaan sosiaaliseen mediaan. Joskus nuori luo toisen, uuden persoonan itselleen Facebookiin, chattiin tai johonkin netin roolipeliin. Sinä toisena persoonana nuoren on helpompi olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa kuin omana itsenänsä. Tämä on yksi netin ja virtuaalisen vuorovaikutuksen sudenkuoppa. Siinä on mahdollista tehdä itsestään joku toinen, eräänlainen haaveminä, jolla on virtuaalisesti käytössään niitä ominaisuuksia ja taitoja, joita nuori haluaisi live-elämäänsäkin. Terapian haasteena silloin on saattaa yhteen ja samaan ihmiseen nämä kaksi persoonaa. Kun se onnistuu, nuori kokee helpotusta teennäisen ja valheellisen muuttumisesta todellisemmaksi.

Nuoren seksuaalisuus

Jos aikuiset tietäisivät, miten ahdistavana nuoret kokevat seksiä korostavan kulttuurimme, jarruja olisi jo alettu painaa. Nykyiset julkisuusihanteet suosivat tietynkokoisia, tietynmallisia ja tietynnäköisiä ihmisiä. Nuortenkin ulkonäköpaineet saattavat olla järkyttävän kovat. Lisäksi ihastumisista ja seurusteluista on tullut menestyksen mittapuita. Jos ei ole ihastumisia, seurusteluita tai seksikokemuksia, on jollainlailla epäonnistunut nuori.

Julkisuudessa kerrotaan nuorten sukupuolitaudeista, aborteista ja teiniäitiydestä. Sen sijaan ei ehkä ole yleisesti tiedossa, miten monet nuoret ovat vielä täysi-ikäisiksi tultuaankin kokonaan vailla seksuaalisia kokemuksia. He eivät ole uskaltautuneet niihin. Nuoren terapiassa onkin hyvin merkittävää, kun ruumiillisuus ja seksuaalisuus saadaan psyykkisen työn piiriin. Vähitellen nuori alkaa hyväksyä itseään sellaisena kuin on ja uskaltautuu tutustumaan ja ihastumaan ikätoveriin. Silloin terapeuttina tuntuu siltä, kuin nuori saisi siivet ja lähtisi lentoon elämää tutkimaan. Seksuaalisuuteen liittyvien ahdistusten väheneminen näkyy mukavasti nuoren ulkonäkömuutoksinakin.

Meidän seksistinen mielihyväkulttuurimme vaikuttaa joihinkin nuoriin provosoivan kannustavasti ja heidän kohdallaan terapiassa työstetään itsen suojaamista ja opetellaan ruumiin ja mielen rajoja. Terapiassa saatetaan joutua kohtaamaan nuoren seksitauti tai raiskatuksi tuleminen tai insesti tai itsensä myyminen tai suunnittelematon raskaus, jonka nuori päätyy keskeyttämään. Silloin surutyö holtittomasta käyttäytymisestä johtaa nuorta ymmärtämään käytöksensä vaikuttimia, antamaan itselleen anteeksi ja etenemään ihmissuhteisiin toisenlaiselta perustalta.

Nuoren oma, häntä pienempiin lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö on todella haasteellinen ongelma. Terapeutti yrittää ymmärtää nuoren oiretta, tulkitsee sitä hänelle ja aktiivisesti opettelee nuoren kanssa toisenlaista vuorovaikutusta lasten kanssa. Nuori saattaa joutua välttämään liian houkuttelevia lapsikontakteja niin hyvin kuin mahdollista.

Nuoren päihteiden käyttö ja epäsosiaalisuus

Aikuiset tietävät, että monen nuoren elämään liittyvät päihdekokeilut tai huumeet. Kun päihteiden käyttö äityy liialliseksi, myös terapiassa käynti vaarantuu. Nuori itsekin pettyy ja häpeää retkahduksiaan, ja ovat ne tosi rankkoja ja turhauttavia vaiheita terapeutillekin. Päihteidenkäyttötilanteessa terapeutti tarvitsee yhteistyökumppaneita, seulanottopaikan ja avohoitokontaktin ohella päihdehoitoon erikoistuneita työntekijöitä. Jos päihteiden käyttö jatkuu itsepintaisesti, psykoterapiasuhde uhkaa tuhoutua ja sen mukana terapeutin vaikutusmahdollisuudet nuoreen.

Nuoren muu epäsosiaalisuus liittyy usein hänen heikkoon taloudelliseen tilanteeseensa, köyhyyteensä. Ulkonäköpaineet ja pelko erottautua liikaa muista nuorista ajavat jotkut varastamaan, ottamaan pikavippejä ja menettämään luottotietoja. Nuoren ahdinko on tuolloin käsin kosketeltavan riipaisevaa ja taas terapeutti tarvitsee työparin, joka etsii sosiaalitoimesta nuorta tukevat yhteistyökumppanit. Kun nuoren taloudellinen tilanne on saatu raiteilleen, hänen työskentelynsä terapiassa voi taas edetä.

Väkivaltaiset nuoret ovat erityinen haasteellinen ryhmänsä. Kontaktin saaminen kestää ja kestää eikä siinä auta kuin terapeutin sinnikkyys ja kiitollisuus niille ihmisille, jotka saavat nuoren tulemaan terapiatunnille. Se on hieno viesti nuorelle, että hänen elämässään on ihmisiä, jotka välittävät tarpeeksi ja vaativat myös nuorta muutokseen. Onneksi nuori tulee ja siinä on koko hoidon toivo. Terapeutin sinnikkään yrittämisen ja terapiaan tuojan peräänantamattomuuden ansiosta umpimielinen, niukkasanainen, epäluuloinen ja jo kyyninen nuori alkaakin ilmaista itseään. Joskus siinä on apuvälineenä pelikortit, joku peli tai tietokone. Vähitellen nuori alkaa kuunnella, mitä terapeutti sanoo ja pikkuhiljaa päästään vuoropuheluun. Pitkän aikaa huomaan jännittäväni, tuleeko nuori vai jääkö hän pois. Olen aina sopinut nuorteni kanssa, että soitan perään, jos häntä ei näy. Kerran eräs myöhässä terapiaan saapunut nuori huomautti minulle, etten soittanutkaan hänelle. Se tuntui päivän huippuhetkeltä.

Nuoren syrjäytyminen ja psykoterapia

Nuorten syrjäytymisestä puhutaan tänä päivänä paljon ja onneksi kuvauksissa tavoitetaan hyvin ilmiön laaja-alaisuus. Kyseessä on kuin krooninen sairaus tai invaliditeetti, joka vaikuttaa kaikkeen, mitä nuori tekee tai missä hän on. Syrjäytyneen nuoren perhesuhteet saattavat olla katkenneet ja muutkin ihmissuhteet ovat netin ja kännykän päässä. Kukaan ei oikein ole jaksanut hänen kanssaan. Nuorella on huolta terveydestään, raha-asioistaan, koulutuksestaan ja työstään, hänellä on pulaa näistä kaikista. Lisäksi asunto saattaa olla vaarassa tai jo menetetty. Tämä kaikki puutos, vaille jääminen ja riipaiseva yksinäisyys synnyttävät nuoressa masentuneisuutta, joka alkaa kroonistua. Nuoresta tulee välinpitämätön, passiivinen, aloitteeton ja toivoton. Hän voi suhtautua kärsimättömästi ja vaativasti antaen ympäristön tuntea nahoissaan, että hän voi huonosti.

Syrjäytynyt nuori ei oikein pysty perinteiseen terapiatyöskentelyyn. Hänen olisi päästävä terapiaan ajoissa viimeistään syrjäytymisen varoitusmerkkien ilmaantuessa, jossa terapeutin tukena on muita nuorta auttavia viranomaisia. Apua saatetaan tarvita kaikilta yhteistyökumppaneilta, sosiaalitoimesta, terveystoimesta, asuntotoimesta, koulutoimesta, kulttuuritoimesta ja vielä kolmannelta sektoriltakin. Kun elämän perusasiat, asunto ja jonkunlainen toimeentulo, saadaan kuntoon, syrjäytymisvaarassa olevan nuoren kanssa voi aloittaa tukikontaktit avohoidossa.

Nuorten oma kokemus psykoterapiasta

Nuorilta itseltään voi kysyä, mikä heidän mielestään terapiassa käymisessä on parasta ja mikä pahinta. Pahinta terapiassa nuorten mukaan on, että siihen pääsyä joutuu odottamaan liian kauan. Kun sitten pääsi terapiaan, ei tiennyt, miten siinä ollaan, auttaako muka joku puhuminen? Huonoa on myös se, että joskus on vaikea puhua ongelmista ja se, ettei vielä tiedä, mistä oma paha olo johtuu.

Parasta nuorten mielestä terapiassa on se, että se auttaa, tulee helpottunut olo, kun asiat menevät eteenpäin ja muutoksia tapahtuu. Nuorten mielestä on hyvä, että saa kiireettömästi miettiä itseään ja asioitaan. Moni nuori kokee, että terapeutille voi puhua mistä asiasta tahansa eikä tarvitse pelätä etukäteen, miten tämä suhtautuu. Terapeutti ei moiti eikä syyllistä virheistä ja erehdyksistä. Erään nuoren mielestä ”terapia on parhaimmillaan turvapaikka, jossa toinen ihminen on sen hetken vain itseä varten. Se tuntuu hyvältä ja oikeastaan vähän ihmeelliseltä”.

Ulla Kyrönsepän 70- vuotisjuhlaseminaari 4.9.2013
Seija Karppinen, psykologi, nuorisopsykoterapeutti


v2