Yhteistyössä on voimaa: koulutuskuulumisia Ruotsista

Lisännyt touko 14, 2018 Nuorten kulttuuripaja, Sosped säätiö
Yhteistyössä on voimaa: koulutuskuulumisia Ruotsista

Sospedin ja Fryshusetin yhteinen taival eteni aimo harppauksen eteenpäin, kun Fryshusetin nuorille ja työntekijöille pidettiin vertaisohjaajakoulutus.

Tämä oli monella tapaa ensimmäinen kerta, mutta merkittävää siitä teki se, että vertaisohjaajat olivat kaikki ensimmäistä kertaa kouluttamassa. Ja mikä sen parempi paikka aloittaa kouluttaminen kuin toisessa maassa toimiminen.

Fryshusetin tiloissa pidetyn viikon pituisen koulutuksen tavoitteena oli auttaa Euroopan suurinta nuorisotoimijaa Fryshusetia työskentelemään uuden kohderyhmän parissa: mielenterveyskuntoutujien ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten. Viikon aikana koulutettujen vertaisohjaajien ja henkilökunnan oli tarkoitus aloittaa kulttuuripajojen hengessä vertaisryhmiä toisilleen. Koulutus oli osa Erasmus+-rahoitteista LEAPE-hanketta, jossa Sosped järjestää Fryshusetin nuorille kulttuuripajojen vertaisohjaajakoulutuksen ja Fryshuset järjestää Sospedin vertaisohjaajille nuorisojohtajuuskoulutuksen.

Kouluttajia ympäri Suomen

Tukholman koulutuksesta vastasivat Lohjan, Tampereen ja Kajaanin kulttuuripajojen kolme vertaisohjaajaa yhdessä Minna Walleniuksen kanssa. Porin Kulttuuripajalla hankevastaavana työskentelevä Minna toimi koulutuksen pääkouluttajana ja kunnialla sen tekikin. Lohjan pajalta mukana oli Samuli, Tampereelta Noora ja Kajaanista Markku. Lisäksi tulkkina ja koko LEAPE-projektista vastaavana henkilönä oli mukana Miikka Vuorinen.

Viisipäiväinen koulutus rakentui Kulttuuripajojen periaatteiden mukaisesti ja sen lopullisena tavoitteena oli, että osallistujat voisivat saada valmiudet omien ryhmien aloittamiseksi.  Koulutukseen osallistui yhteensä 13 nuorta ja kaksi työntekijää. Tämä on tarina siitä, mitä viikon aikana kävi.

Majoitus tuotti päänvaivaa

Äärimmäisen sujuvan matkalaukkujen noudon jälkeen jännittynyt ja odottava seurue ajoi taksilla suoraan Fryshusetin lähellä olevaan majoituspaikkaansa. Perillä selvisi, että huonevarausten kanssa oli sattunut väärinkäsitys ja tarjolla ei ollutkaan omia suunniteltuja huoneita. Sesonkiaikaan huoneet olivat tietysti menneet loppuviikon osalta ja uteliaisuus tulevista öistä jäi mietityttämään koko porukkaa. Illallista ennen kerrattiin vielä seuraavan päivän ohjelmaa.

Alkujännitys karisi luottamusharjoitusten myötä

Vaikka ruotsalainen minglaus auttoi itse kutakin, ensimmäisessä päivässä oli ilmassa alkujännitystä. Kuten aina, se alkoi hiipua ensimmäisten harjoitusten aikana ja iltapäivällä salissa alkoi istua jo entistä rentoutuneempia ihmisiä. Maanantain teemoina olivat tutustuminen sekä kulttuuripajamalli. Lukuisat tutustumis- ja luottamusharjoitukset hitsasivat porukkaa yhteen ja harjoitusten välissä osallistujat saivat kuulla tarinoita kulttuuripajoista sekä esimerkkejä neljältä eri pajalta, joiden edustajat olivat paikalla.

Osallistujat olivat Fryshusetin lukion oppilaita, jotka olivat saaneet viikon koulustaan vapaata osallistuakseen tähän koulutukseen. Tämä saattoi myös selittää heidän korkeaa motivaatiotaan. He olivat kolmelta eri luokalta, joten kaikki tunsivat vähintään jonkun, mutta kukaan osallistujista ei tuntenut kaikkia.

Motivaatio tutustua toisiin oli valtava

Kaikkiin meihin teki vaikutuksen osallistujien huima motivaatio oppia toistensa ja meidän nimemme. Yhden osallistujan esimerkkiä seuraten he kirjoittivat kaikkien osallistujien nimet vihkoihinsa ja lisäsivät näihin lyhyitä adjektiiveja. Eräs osallistujista kiersi vihkonsa kanssa haastattelemassa kaikki osallistujat lävitse. Hän kysyi heidän kotipaikkakunnastaan ja kiinnostuksen kohteistaan. Perusteeksi tälle hän sanoi vain, että ”näin minun on helpompi oppia tuntemaan toiset. Ja onhan ihminen aina enemmän kuin pelkkä nimi.”

Niinpä niin. Onneksi näin on, mutta harvalla meistä silti on tuollaista motivaatiota tutustua uusiin ryhmän jäseniin.

Kulttuuripajamallin sisäistäminen onnistui välittömästi

Markku, Noora ja Samuli vetivät kukin joitakin harjoituksia ja Minna kertoi kulttuuripajasta mitä mielikuvituksellisimmin tavoin.

Oli ilo nähdä, miten nuoret ymmärsivät ensi hetkestä alkaen, mistä kulttuuripajamallissa on kyse ja miksi toimintaa tehdään. He ymmärsivät välittömästi myös Fryshusetin toiminnan ja kulttuuripajatoiminnan yhtäläisyyden. Kuten paikalla ollut erikoisopettaja sanoi ”He ymmärsivät asioiden yhtenäisyyden paljon nopeammin kuin me ammattilaiset.”. Eräs 17-vuotias osallistuja puolestaan kuvasi kuinka hän on ”innoissaan kulttuuripajamallista”. Näistä lähtökohdista oli hyvä lopettaa ensimmäinen koulutuspäivä ja jatkaa kohti seuraavaa.

Vertaisohjaaminen vaatii monia eri taitoja

Toinen päivä jatkui osallistujien ryhmäyttämisen hengessä, mutta samaan aikaan myös heidän sosiaalisten taitojensa vahvistamisessa. Minnan suunnittelemat erilaiset harjoitukset antoivat osallistujille mahdollisuuden olla hiljaa, piirtää, luottaa, työskennellä pareina ja ryhminä sekä olla toisten edessä. Neljän K:n sääntö oli yksi päivän kivijaloista. Kunnioita, kysy, kuuntele ja kannusta -muistilauseita harjoiteltiin englanniksi, ruotsiksi ja niitä muun muassa testattiin erilaisten rooliharjoitteiden kautta.

Vertaisohjaajalta vaaditaan valmiutta jakaa omasta intohimostaan toisille ja rohkeutta olla toisten edessä, mutta vähintään yhtä paljon myös kuuntelemisen taitoa.

Niinpä monissa harjoitteissa pyrittiin harjoittamaan keskinäistä kuuntelua ja kunnioitusta.

Tiistai, kuten muutkin päivät loppuivat palauterinkiin, jossa osallistujat saivat kertoa tuntemuksiaan menneestä päivästä. Eräs nuori filosofi kertoi, kuinka hän on iloinen ja vaikuttunut siitä turvallisesta me-hengestä, joka osallistujien välillä vallitsi. Wau!

Tiistai-iltana Miikka ja Samuli siirtyivät pieneen Airbnb -asuntoon, jossa he viettivät loppuviikon. Onneksi lyhyellä varoitusajalla varattu asunto järjestyi. Haasteitakin toki oli. Asunnossa oli vain yksi peitto ja yksi lakana. Onneksi auliit ruotsalaiset kollegat toivat seuraavana päivänä peiton ja liinavaatteet niin, että toinen kämppätovereista sai nukkua olohuoneen sohvalla.

Omien voimavarojen tunnistaminen auttaa tulevaisuudessa

Voimavara-ajattelun hengessä keskiviikko rakentui omien vahvuuksien tunnistamiselle. Päivä lähti käyntiin vapaalaskija Pekka Hyysalosta kertovalla tiiviillä videolla, jossa vapaalaskija kertoi toipumisestaan koomasta heräämisensä jälkeen. Kaikki osallistujat saivat tämän jälkeen sadan vahvuuden listan, joista he saivat listata kaikki itseään kuvaavat vahvuudet. Tätä listaa karsittiin sitten viiteen selkeimpään/suurimpaan vahvuuteen. Tämän jälkeen pienryhmissä toiset saivat kehua ja kertoa noiden vahvuuksien pohjalta toistensa hyvistä piirteistä.

Koulutuksessa pyrittiin pitämään yllä mahdollisimman vahvaa positiivisuuden ja voimavarojen ilmapiiriä, koska sitä vertaisohjaajat tulisivat tarvitsemaan myös tulevaisuudessa.

Teorian lisäksi tarvitaan myös käytännön harjoituksia

Iltapäivä rakentui hyvän ohjaajuuden käsittelyyn. Keskiviikkona alkoi myös omien ryhmien ideointi omien vahvuuksien ja kiinnostusten kohteiden pohjalta.

Oli hienoa nähdä, miten tarkkaavaisia kaikki osallistujat olivat ja kuinka motivoituneesti he tekivät muistiinpanoja.

Keskiviikkona osallistujat pääsivät myös suunnittelemaan ensimmäiset harjoitukset, jotka he tulisivat ohjaamaan koko muulle ryhmälle. Eihän koulutus voi kuitenkaan olla pelkkää teoriaa ja leikkiä: tarvitaan myös käytännön harjoitteita.

Päivä huipentui osallistujien päättämään iltaohjelmaan. Luvassa oli Megazone (ruotsiksi Laserdome), jossa koko porukka otti toisistaan mittaa kahden erän verran.

Keskiviikkona isäntäorganisaatiomme yllätti taas kunnolla. Paikalla oli heti aamusta valtavia rekkoja ja järjestysmiehiä. Lisäksi korttelia pitkin kiemurteli pienten telttojen ja matkalaukkujen jono. Kävi ilmi, että yksi One Directionin laulajista olisi illalla keikalla suuressa salissa. Kuten arvata saattaa, emme osallistuneet keikalle, mutta ajatusta saimme silti. Kenet voisimme kutsua Lohjan Pajafestiin kesäksi 2018 tai 2019?

Omia unelmia ja ongelmanratkaisua

Päivän aluksi kerrattiin edellisen päivän fiiliksiä ja ryhdyttiin etsimään omia unelmia ja näiden pohjalta omia tavoitteita.  Päivä oli myös aiheiltaan rikas, koska aamupäivän unelma- ja tavoitekeskustelusta sekä yhdessä tehdyistä maalausharjoituksista aiheet siirtyivät iltapäivällä ongelmallisiin ryhmätilanteisiin. Näiden näyteltyjen ryhmätilanteiden pohjalta käytiin hyvää keskustelua jokaisesta tilanteesta. Mitä tekisit tässä tilanteessa, mitä voisit tehdä ja niin edelleen.

Torstaina ryhmän äänekkäimmät ja näkyvimmät osallistujat olivat poissa, joten ryhmässä tapahtui jotakin hyvin kaunista. Moni osallistuja, joka ei ollut ollut vapaaehtoisesti juuri ollenkaan äänessä, alkoi viittaamaan ja kertomaan aktiivisesti omia mielipiteitään. Ryhmän hiljaisin ja arin osallistuja kukoisti ohjatessaan ensimmäistä kertaa elämässään yhtään mitään. Ilon kyyneleethän siinä tulivat.

Päivän päätteeksi käytimme vielä aikaa jokaisen omien ryhmäideoiden suunnittelemiseen ja viimeistelyyn.

Oli hienoa kouluttaa näin motivoituneita henkilöitä.

Odotukset ylittänyt koulutus saa jatkoa

Kuvat ja videot tältä päivältä kertovat parhaiten sen, mitä tapahtui. Viimeisten harjoitusten ja selkään kirjoitettavien kiitosviestien jälkeen päivä huipentui valmistujaisiin ja oli ilo huomata, miten Markku, Samuli ja Noora jaksoivat tukea, rohkaista ja inspiroida koulutettavia nuoria loppuun asti.

Koulutus ylitti monessa mielessä odotukset ja tärkeintä oli huomata, että osallistujat sekä kouluttajina toimineet vertaisohjaajat olivat viikosta niin tyytyväisiä. Ohjaamaan kasvaa ohjaamalla ja tukemalla toisia. Nyt pallo on annettu eteenpäin Fryshusetille ja heidän nuorilleen. Potentiaalia ja ideoita on runsaasti.

Seuraavaksi Fryshusetin kouluttajat saapuvat Sospedin tiloihin kouluttamaan kulttuuripajojen, Mielettömän valon ja Digipelirajattoman vertaisohjaajia ja vertaistuottajia. Vertaisohjaaja 2.0 -koulutus rakentuu Fryshusetin nuorisojohtajuuden periaatteille ja sen on tarkoitus tarjota kaikille halukkaille vertaisohjaajille seuraavan tason haastetta. Kerromme koulutuksesta lisää piakkoin.

Kuten eräs työntekijä totesi nuorille: ”en ole koskaan nähnyt teidän tehneen samanlaisia suorituksia, mitä teitte eilen.”


v2