Taiteen hengittämisestä – läänintaiteilija vierailulla

Lisännyt maalis 15, 2017 Tampereen Kulttuuripaja
Taiteen hengittämisestä – läänintaiteilija vierailulla

Taiteen ja hyvinvoinnin läänintaiteilija Arttu Haapalainen vieraili Kulttuuripaja Virrassa ystävänpäivänä 14.2.2017. Hän on mukana tekemässä Pirkanmaan alueellista kulttuurihyvinvointisuunnitelmaa ja kiertää sen vuoksi eri yhteisöissä kysymässä ihmisiltä, millainen taide ja kulttuuri heitä kiinnostaa.

Aluksi Arttu hahmotteli asiaa janan avulla: toisessa päässä on kulttuurin nauttiminen ja kokeminen, toisessa itse tekeminen. Molempia tarvitaan kuin sisään- ja uloshengitystä.

Kulttuuripaja Virran kävijät  saivat kertoa, mitä hyviä, kulttuuriin liittyviä asioita on jo olemassa ja mitä he vielä toivoisivat.  Lisäksi pohdittiin yhdessä haasteita ja esteitä ja sitä, millainen kulttuuri ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Mikä toimii hyvin?

Hyviksi asioiksi kulttuuripajalaiset nostivat kirjastojen laajan ja ilmaisen valikoiman ja museoiden ilmaisen aukiolon perjantaisin. Tärkeänä pidettiin myös Yle Areenaa ja Yle Puhetta. Pohdintaa herätti se, voisiko olla olemassa eräänlainen Kulttuurin Areena, josta näkisi vaivattomasti, mitä kaikkia kulttuurielämyksiä juuri nyt on tarjolla.

Oman Kulttuuripajan toiminta koettiin monipuolisena ja hyvänä sekä tasa-arvoisena. Harrastamaan pääsee musiikkia, kuvataidetta ja ”mitä vaan”, eikä ennakkotaitoja tarvita, vaan paikat jaetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Kulttuuria tehdään toki myös Virran ulkopuolella. Yksi kulttuuripajalaisista kertoi esimerkiksi olleensa mukana mikrotason levytouhuissa, joissa musiikkia tehdään cdr:llä ja oleellista on myös käsintehty kansitaide.

Mikä on haastavaa?

Kulttuurin harrastamisen esteeksi kulttuuripajalaiset kokivat rahan puutteen, yksinäisyyden ja tiedonsaannin ongelmat. Joskus esimerkiksi teattereissa tai oopperassa saattaa olla halpoja viime hetken lippuja tai mahdollisuus päästä seuraamaan harjoituksia, mutta ei ole oikein mitään sellaista kanavaa, jossa näistä kaikista saisi tiedon. Olisi hienoa, jos opiskelijoille, työttömille ja muille vähävaraisille olisi säännöllisesti tietoa saatavilla tällaisista mahdollisuuksista.

Koulujen toivottiin informoivan enemmän Kulttuuripajan kaltaisista toimintapaikoista. Olisi hyvä, että niihin pääsisi jo ennen kuin alkaa mennä tosi huonosti ja tiedon saa sitten esimerkiksi psykiatriselta puolelta tai etsivästä nuorisotyöstä.

Mikä ei kiinnosta?

Artun ohjaamana pohdittiin myös sitä, millainen kulttuuritoiminta ei kiinnosta. Sellaiseksi koettiin toiminta, jossa tulee olo, että kuuluukohan tämä minulle. Olo voi syntyä kalliista lipuista, mutta myös sellaisissa happeningeissa, jotka vaikuttavat sisäpiirin jutuilta.  Myöskään nipottavainen ilmapiiri ei tunnu kutsuvalta ja tähän kommentoija etsi ratkaisuksi henkilökunnan kouluttamista soveltuvammaksi.  Yhtenä ongelmana nähtiin myös kävijöiden aliarvoiminen.

Mistä unelmoidaan?

Tärkeäksi, ehkä tärkeimmäksi, asiaksi kulttuuriin liittyen kulttuuripajalaiset nostivat esille sen, että on joku, jonka kanssa voi keskustella näkemästään ja kokemastaan.  Arttu Haapalainen kertoi kulttuurikaveritoiminnasta ja sen todettiin kuulostavan hyvältä. Olisi mukava käydä vaikka teatterissa ”ilman, että tarvitsisi mitään treffejä järjestää”. Kokemus kun jää vähintään puolikkaaksi, jos ei ole ketään, jonka kanssa jakaa kokemusta.

Yhdessä pohdittiin myös kulttuurin arvostamista ja sitä, miksi vanhemmat tuntuvat kuskaavan lapsiaan itsestään selvästi jalkapallo- ja jääkiekkoharjoituksiin, mutta kulttuurin ympärillä ei tunnu olevan samanlaista kuljetusrumbaa. Kulttuuripaja Virran toiminnanohjaaja Anna Purola nosti esille myös sen, että kun koululaisille suositellaan kahta tuntia liikuntaa päivässä, olisi hienoa, jos kulttuuria voisi kuljettaa koululaisten arjessa samalla tavalla.

Unelmien kulttuuritapahtuma oli yhdelle pajalaiselle vapaamuotoinen, avoin tempaus, jossa tehtäisiin yhdessä taidetta tai vaikka käveltäisiin metsässä. Toinen taas arvosti hauskaa ja viihdyttävää teatteria. Myös sitä pidettiin oleellisena, että saa tehdä ja vaikuttaa sen verran kuin itse haluaa ja tarvittaessa joku ohjaa toimintaa.

Vierailun jälkeen Kulttuuripaja Virrassa jatkettiin ystävänpäivän viettoa kahvitellen, lautapelejä pelaillen ja origameja taitellen. Ystävänpäivän kunniaksi tehtiin tietenkin sydänorigameja ja jokaisesta konvehdista löytyi aforismi.

 

Virpi Stenlund

Vastaava ohjaaja
Tampereen Kulttuuripaja Virta
Valokuva: Anna Purola

v2