Mistä tiedät, että läheiselläsi on peliongelma ?

Aluksi pelaaminen on hauskaa ja viihdyttävää. Vähitellen tilanne muuttuu ja henkilö jatkaa pelaamista, vaikka se haittaa normaalia elämää. Tässä kohtaa  pelaamisen kielteiset seuraukset eivät hillitse pelaamista vaan päinvastoin.

Ongelmapelaaja alkaa salailla rahan- ja ajankäyttöänsä, koska hän tuntee häpeää ja katumusta, osittain häviöiden vuoksi ja osittain valehtelun vuoksi. Aikaa ja rahaa kuluu pelaamisen parissa aina vaan enemmän. Pelaaja saattaa myös valehdella voittaneensa rahaa. Pelaaja laiminlyö koulunkäyntiä ja alkaa jäädä pois töistä. Lisäksi hän lainaa läheisiltä ja ystäviltä rahaa, jota ei pysty maksamaan takaisin, koska hän pelaa lopulta kaikki saamansa voitot takaisin peleihin. Hänen ihmissuhteensa alkavat kärsiä liikapelaamisesta ja sen vaikutuksista. Pelaaja on itsekin väsynyt pelaamiseen, joka aiheuttaa ahdistusta ja masennusta, mutta hän ei vain pysty lopettamaan sitä!

Voiko pelaaminen olla turvallista?

Kaikki pelaaminen ei ole ongelmapelaamista eikä aiheuta riippuvuutta. Kun pelaaja pystyy lopettamaan pelaamisen heti kun haluaa eikä pelaamisesta  aiheudu taloudellisia- eikä ajankäyttöongelmia, pelaaminen on hallittua. Hän voi avoimesti kertoa ystäville ja läheisille pelaamisesta, eikä hänellä ole tarvetta valehdella eikä salailla pelaamiseen käytettyjä rahoja tai aikaa.

Kuka saa pelata?

Kaikki 18 vuotta täyttäneet saavat lain mukaan pelata sekä pelikoneilla, internetissä sekä pelata kaikkia muitakin pelien muotoja. Suomessa alaikäraja pelikoneille on toistaiseksi vielä 15 vuotta ja RAY:n pelisaleihin ja nettirahapeleihin 18 vuotta. Pelikoneiden pelaamisvalvonta ei ole kuitenkaan kovin tehokasta esim. tavaratalojen tai kioskien pelikoneilla. Nuoren pelaajan saattaa olla vaikeaa lopettaa pelaamista ajoissa pelikonemaailman vilkkuvien valojen ja riippuvuutta stimuloivan äänimaailman keskellä.Todennäköisesti alaikäraja nousee 18 vuoteen vuoden 2010 aikana ja myös valvonta tehostuu. Näin ainakin toivomme!

Miksi tarvitaan kulttuurisensitiivistä kuntoutusta?

Olemassaolevat palvelut eivät useimmiten tavoita maahanmuuttajia ja heidän läheisiään.Esteenä saattaa olla puutteellinen kielitaito ja ongelmapelaamiseen liittyvä salailu ja häpeä. Monipel-projektissa monikultuurisille pelaajille ha heidän läheisilleen tarjotaan kuntoutusmetodi, joka on kehitetty juuri heidän tarpeisiinsa.

On tärkeää saada monikulttuuriset pelaajat avun piiriin heti ongelmapelaamisen synnyttyä, jotta he eivät syrjäytyisi myöskään muusta normaalista elämään kuuluvasta, kuten opiskelu, työ, ystävät, harrastukset ja oma perhe/tai tukiperhe/perhekoti.

Miksi rahapelejä pelataan?

Jokaisella on pelaamiseen omat syynsä. Osa pelaajista on kertonut pakenevansa arkielämän ongelmia, Suomeen kotoutumisen vaikeuksia, perhe- tai ihmissuhdeongelmia ja toiset pelaavat tylsistyttyään tai saadakseen mielihyvää ja/tai jännitystä. Moni ongelmapelaaja uskoo, että jos hän pelaa tarpeeksi kauan, hän lopulta voittaa rahansa takaisin. Vaikka ulkopuolisen on tätä vaikea ymmärtää, niin raha saattaa menettää merkityksensä ongelmapelaajalle. Itse pelaamisen jatkaminen on tärkeintä. Pelaaminen on kuin huumetta.  Moni ongelmapelaaja uskoo, että hän on erityisen taitava pelaaja ja taitaa erilaisten pelien salaiset strategiat. Hän uskoo olevansa taitopelaaja tai sitten hän uskoo yliluonnollisiin pelivoimiinsa.Totuus kuitenkin on, että rahapelien voittaminen on kiinni sattumasta.Pelaaja ei pysty itse ohjailemaan sattumaa, niin kuin hän usein luulee.

Voiko peleihin jäädä koukkuun samalla tavalla kuin vaikkapa tupakkaan tai huumeisiin?

Kyllä. Peliriippuvaisella on voimakas tarve pelata, ja hän kokee pelit vastustamattomina. Pelihimo voi heijastua monelle elämänalueelle. Ongelmapelaaja saattaa unohtaa syödä, nukkua, liikkua ja hän valehtelee, varastaa tai lintsata töistä tai koulusta.

Peliriippuvuus on ennen kaikkea toiminnallinen riippuvuus, joka tarkoittaa sitä, että pelaamalla aina vain lisää päästään toivottuun tunnetilaan. Pelaaminen tuottaa alusta asti mielihyvää ja ihminen jatkaa pelaamista saavuttaakseen tunteen uudelleen.
Kun pelaaja toistaa riittävän usein tiettyä käyttäytymismallia, eli pelaamista, aivoihin syntyy pelipolkuja, joita pitkin pelaaja haluaa kulkea aina vaan useammin. Mikäli riippuvuuskäyttäytyminen estetään, pelaaja saa vieroitusoireita. Toiminnallisessa riippuvuuskäyttäytymisessä pelaajalle kasvaa sisäinen mm. ahdistus, hermostuneisuus, unihäiriöt, vatsakivut,hikoilu ja levottomuus jos pelaaminen ei ole mahdollista. Pelimaailmaan kuuluvat ärsykkeet toimivat yllykkeinä jatkaa pelaamista, vaikka pelaamisesta on selkeitä haittoja, jotka pelaaja itsekin tiedostaa.

Peliriippuvuuteen vaikuttavat osaltaan myös kehon hormonitoiminnat. Pelatessa aivoissa vapautuu dopamiinia, joka on keskushermoston välittäjäaine ja mielihyvähormoni. Se tuottaa mielihyvän tunnetta ja tunnetta siitä, että on saavuttanut jotain tärkeää. Peliriippuvaisen aivot tuottavat myös endorfiinia pelaamisen aikana. Endorfiinit estävät tasaisen ja yksitoikkoisen kivun tuntemuksen. Pelaamistilanteessa endorfiinit auttavat pelaajaa jatkamaan väsymyksestä huolimatta. Endorfiinit tuottavat hyvänolontunteen, josta joskus kuulee käytettävän ilmaisua endorfiinihumala.